Sexpo-säätiö vaatii seksityön esteitä purettavaksi. Säätiö sallisi muun muassa eräitä nykyään parituksena kiellettyjä tekoja.
– Kaikki seksityöhön liittyvät lainsäädännölliset esteet on poistettava, toteaa säätiön toiminnanjohtaja Tommi Paalanen.
Hän vaatii muun muassa paritusta koskevan lainsäädännön uudistamista. Hänen mukaansa nykyinen lainsäädäntö muun muassa kieltää vuokraamasta huonetta seksityötä varten tai markkinoimasta seksityöntekijöiden palveluita.
Kiellot eivät suojele hyväksikäytöltä
Seksin ostaminen ja myyminen on Suomessa laillista, kunhan myyjä on täysi-ikäinen, eikä ihmiskaupan uhri. Paalanen pitääkin ristiriitaisena, että samaan aikaan seksityötä vaikeutetaan. Nykyisellään seksityöntekijöiden haasteena on, että laki rajoittaa heitä vuokraamasta tiloja tai käyttämästä välitys- tai markkinointipalveluita.
Paalasen katsoo, että seksityöhön liittyvien kriminalisointien alkuperäisenä tavoitteena oli estää seksityöntekijöiden painostus ja hyväksikäyttö. Nämä kiellot eivät hänen mukaansa linjassa tavoitteiden kanssa.
– Ne lähinnä haittaavat seksityöntekijöitä tekemästä työtään, ja altistavat hyväksikäytölle. Ne eivät mitenkään estä riistoa, vaan hankaloittavat elämää, Paalanen toteaa.
0:37
Määrittelisivät parituksen uudelleen
Paalanen kysyy, millä muulla laillisella elinkeinolla on tällaisia rajoituksia palvelujen ostamiselle.
– Miksi tämä, esimerkiksi palveluiden välittäminen, on rikollista, jos ketään ei riistetä tai pakoteta käyttämään palvelua, Paalanen kysyy.
– Miten tätä ammattia oikein pitäisi sitten lainsäätäjän mielestä käytännössä harjoittaa?
Paalasesta keskeistä on, että seksityöntekijöille pitäisi sallia normaali tilojen vuokraaminen, joka muillakin aloilla sallitaan. Kiskontaa, pakottamista tai kohtuuttomia ehtoja hän yhä voisi pitäisi rikoksina.
Seksityö on peruste käännyttää pois maasta
Toisena nykyisenä ongelmana seksityöhön liittyvässä lainsäädännössä on Paalasen mukaan se, että epäily seksityöstä on ulkomaalaislaissa käännytysperuste.
– Se on johtanut ihan älyttömiin tilanteisiin, jossa ihmiskaupan uhri ei uskalla ottaa yhteyttä poliisiin pelätessään, että heitetään maasta, Paalanen kertoo.
Hänestä tämä on selkeästi ihmiskaupan torjumispyrkimysten vastaista, ja kyseenalaista myös ihmisoikeuksien perusteella.
Seksiä myyvien pitäisi päättää, miten sitä myydään
Paalanen katsoo, että nykyinen, osittain vanhentunut lainsäädäntö on tilkkutäkki, joka tuottaa erittäin vaikeita tilanteita seksityön tekijöille.
Hänen mukaansa seksityötä koskevan lainsäädännön pohjana pitäisi olla puhtaasti ihmisoikeudet. Tällä hän tarkoittaa, että seksiä myyvien ihmisoikeuksien pitäisi olla etusijalla. Paalanen vaatiikin, ettei seksityötä pitäisi laissa säädellä vanhentuneiden moraalikäsitysten perusteella.
– Ei muilla pitäisi olla seksityöhön valtaa kuin niillä, jotka päättävät sitä tehdä, hän toteaa.