Seinäjoen tragedia ei ainoa laatuaan: Hätkähdyttäviä samankaltaisuuksia 70-luvun teinisurmassa

Totuuden jäljille ei päästy heti. Poliisitutkinnan alussa ei ollut tietoa siitä, olisiko kyseessä seksuaalirikos. Melko pian kävi kuitenkin ilmi, että oli kyse jostain aivan muusta.

Veli löysi uhrin - poliisi hälytettiin kello 14.30

Surmatyö tapahtui keskiviikkoaamuna 26.5. Tuusulan Ruotsinkylässä 15-vuotiaan uhrin kotona.

Tyttö oli surmattu useilla päähän ja niskaan osuneilla kirveeniskuilla. Hänet löysi oma veli iltapäivällä.

Poliisi hälytettiin paikalle kello 14.30. Paikallispoliisin lisäksi mukaan tutkintaan tuli keskusrikospoliisi.

Oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa varmistui, ettei kyse ollut seksuaalirikoksesta.

Epäilty pidätettiin jo kolmen päivän kuluttua. Hänen ikäänsä ja sukupuoltaan ei heti tuolloin kerrottu.

Motiivina riita -uhri uhkasi viedä poikaystävän?

Kesäkuun neljäs päivä epäilty vangittiin, ja paljastui, että hän oli uhrin samanikäinen ystävä. Tämä tunnusti kuulusteluissa surmanneensa ystävänsä. Motiiviksi hän kertoi, että he olivat ”vinoilleet” toisilleen ja riitaa oli tullut muun muassa kouluasioista.

Syyte nostettiin murhasta. Epäilty toimitettiin mielentilatutkimukseen.

Oikeuden asiakirjoista käy ilmi, että riita alkoi epäillyn mukaan vähäpätöisistä asioista, mutta sitten ystävykset loukkasivat toisiaan yhä pahemmin. Epäilty kertoi, että ystävän loukkaukset alkoivat saada hänen mielessään suhteettoman suuren merkityksen. Ystävä oli hänen mukaansa viitannut epäillyn heikkoon koulumenestykseen sekä ”luvannut valloittaa” tämän poikaystävän.

Riidan edetessä epäilty kertoi joutuneensa yhä enemmän tunteiden valtaan ja käsikähmässä suuttunut niin paljon, ettei enää hallinnut itseään.

Hän kertoi muistavansa hämärästi, miten etsi kirveen pihalta. Hän ei muistanut lyöneensä sillä ystäväänsä useita kertoja.

Taustalla alemmuudentunnetta ja epävarmuutta

Ystävykset olivat tunteneet toisensa kansakoulun alkuvuosilta ja viettivät paljon aikaa yhdessä. Uhri oli epäillyn sanojen mukaan hänen paras ystävänsä.

He olivat muutaman kerran lintsanneet yhdessä koulusta kevätlukukaudella 1976, mutta uhri menestyi koulussa ystäväänsä paremmin.

Epäilty oli pärjännyt koulussa vielä syyslukukaudella 1975, mutta keväällä koulunkäynti ei enää ollut maistunut ja tästä oli ollut ristiriitoja kotonakin.

Vapaa-aikaansa epäilty oli viettänyt alkoholia nauttimalla, varastelemalla ja yhdessä oleilemalla kavereidensa kanssa.

Epäilty vaikutti tutkijoiden mukaan kypsymättömältä omaan ikäryhmään verrattuna. Mielialat vaihtelivat jyrkästi, hänellä todettiin alemmuuden tunnetta. ”Epävarmuus, turvattomuus ja yksinjääminen ovat hallitsevia teemoja”, todetaan asiakirjoissa.

Varsinaista mielisairaudesta ei havaittu merkkejä. Lausunnon mukaan tyttö katui tekoaan.

Viisi vuotta vankeutta

Käräjäsalissa syytetty kiisti teon. Oikeus katsoi kuitenkin, ettei tunnustamisen peruuttaminen ollut luotettava ja myös muut todisteet tukivat 15-vuotiaan syyllisyyttä.

Tuusulan kihlakunnanoikeus antoi tuomionsa 5.1.1977. Teinityttö tuomittiin nuorena henkilönä tehdystä taposta viideksi vuodeksi vankeuteen. Hänen katsottiin toimineen täyttä ymmärrystä vailla eli olevan alentuneesti syyntakeinen, mikä vaikutti tuomion pituuteen.

Tuomiosta vähennettiin normaalin käytännön mukaisesti myös tekijän tutkintavankeudessa istuma aika eli tässä tapauksessa seitsemän kuukautta. Hänet velvoitettiin lisäksi korvaamaan uhrin vanhemmille näiden tyttären hautauskulut ja haudan kunnossapidon.

Murhasta tuomiota ei annettu, sillä oikeus katsoi ettei syytetty toiminut vakaasta harkinnasta eikä tekoa pidetty muutenkaan erityisen törkeänä.

Lähteet:

Hannu J. Ahonen: Henki lähti! - suomalaisia henkirikoksia  

Tuusulan kihlakunnanoikeuden (nyk.käräjäoikeuden) pöytäkirjat