Michael Schumacherin ura formula ykkösten MM-sarjassa päättyi Brasilian gp-kisaan. Hänen haltuunsa jäi tukku ennätyksiä, joita ei joidenkin mielestä rikota koskaan. Se on ainakin varmaa, että kukaan ei lähivuosina nouse seitsemään mestaruuteen, 91 gp-voittoon ja 68 paalupaikkaan.
Kuusitoista vuotta formula ykkösten MM-sarjassa ajanut Schumacher, 37, nousi sarjan seuratuimmaksi hahmoksi 1990-luvun puolivälissä, kun edellisen sukupolven suuret nimet, kuten Alain Prost ja Nelson Piquet olivat lopettaneet ja Ayrton Senna kuoli Imolan radalla 1994.
Karting-sarjoista ja pikkuformuloista oppinsa hakenut saksalainen osoittautui huippunopeaksi ja häikäilemättömäksi kuljettajaksi. Vuonna 1996 Ferrarille siirryttyään hän löysi tallin, joka oli valmis työskentelemään sillä tarmolla ja kunnianhimolla, jota Schumacher itseltäänkin vaati.
Perfektionistina tunnettu Schumacher veti Ferrarille mukaansa Benettonilta suunnittelija Rory Byrnen ja tekniikka- ja taktiikkaguru Ross Brawnin. Kun kolmikon johtajaksi saatiin Peugeotilla ralli- ja rata-autojen parissa menestyksellä tallia johtanut Jean Todt ja Ferrarin liki rajaton kehitysbudjetti, alkoi tapahtua.
Schumacher piiskasi Ferrarinsa viiteen mestaruuteen ja piti hallussaan maailmanmestarin titteliä yhtäjaksoisesti pidempään kuin kukaan muu koskaan aikaisemmin. Schumacher oli mestari yhtä mittaan vuodesta 2000 alkaen neljä vuotta, 11 kuukautta ja 17 päivää. Jakso päättyi viime syksynä Fernando Alonson mestaruuteen.
Tietoa, taitoa ja kunnianhimoa
Ferrari-vuosinaan 2000-luvulla Schumacher ajoi voitosta toiseen. Suurimmillaan hänen ylivoimansa oli vuonna 2004, kun hän voitti kauden aikana kolmetoista gp-kilpailua.