Sata vuotta sitten syntynyttä odotti kuolemanvaara, paikka luokkayhteiskunnassa ja yksi rokote

Itsenäisyysvuonna 1917 syntyneen suomalaislapsen elämänpolulla oli heti monia haasteita. Uhista vakavin oli suuri imeväis- ja lapsikuolleisuus, joka laski elinajanodotetta. Väestöliiton mukaan vuonna 1917 noin 12 sadasta vastasyntyneestä kuoli ensimmäisen ikävuotensa aikana.

– Kaupungin työläisalueilla asuttiin hyvin ahtaasti ja perheet oli isoja, kertoo yhteiskuntahistorian yliopistonlehtori ja talous- ja sosiaalihistorian dosentti Hanna Kuusi Helsingin yliopistosta. Hänen mukaansa myös maalla asuminen oli ahdasta torpissa ja mäkituvissa.

Yhteiskuntaolot olivat muutenkin turvattomat. Suomessa ei ollut maaliskuun vallankumouksen jälkeen poliisia ja järjestysvallasta kiisteltiin.

– Jo ennen Suomen sisällissotaa maailma oli sodassa ja Helsingissä oli venäläisiä sotajoukkoja. Täällä oli valtava elintarvikepula ja levotonta, Kuusi kertoo.

Kun Suomi itsenäistyi, yhteiskunta alkoi kiinnostua lasten hyvinvoinnista. Lastensuojelua ja lasten terveydenhoitoa päästiin kehittämään vuoden 1918 alkupuoliskolla käydyn sisällissodan jälkeen.

– Se liittyi kansakunnan rakentamiseen ja toisaalta kansakunnan eheyttämiseen.

Väestöliiton mukaan erityisesti neuvolatoiminnan alkaminen ja leviäminen maailmansotien välillä alensi nopeasti imeväisikäisten ja pienten lasten kuolleisuutta.

Kansakoulu kaikille

Vuonna 1917 rokotteita ei ollut kuin yksi isorokkoa vastaan, kertoo Heikki S. Vuorinen, lääketieteen historian dosentti Tampereen ja Helsingin yliopistoista. Hänen mukaansa lapset sairastivat monia tauteja jo varhaislapsuudessa tai koulunkäynnin alkaessa.

– Tuhkarokko, sikotauti, hinkuyskä, vihurirokko, luettelee Vuorinen.

Vuorisen mukaan nyt itsenäisyyden juhlavuonna syntyvälle mahdollinen tauti on nuoruustyypin diabetes, joka ei ollut riski 1917 syntyneelle.

– Nälkä oli paljon oleellisempi osa sata vuotta sitten syntyneelle kuin nykyään, mutta siinäkin oli isot erot. Silloinkin oli niin että toisilla oli yltäkylläisyyttä ja toisilla ei ollut, sanoo Vuorinen.

Kuusen mukaan vuonna 1917 Suomi oli vahvasti luokkayhteiskunta, jossa sosiaaliset erot olivat valtavat. Hänen mukaansa niin tytöt kuin pojatkin saattoivat kuitenkin jatkaa opintiellä kansakoulun jälkeen perhetaustasta riippumatta. Hän kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan 1920-luvulla keskikoulussa oli yliedustus tytöistä.

– Ylemmät yhteiskuntaryhmät kouluttivat etenkin poikia pidemmälle lukioon ja jatko-opintoihin. Työläisperheissä nimenomaan tyttöjä koulutettiin mielellään yli pakollisen kansakoulun. Poikien haluttiin menevän töihin ja ansaitsevan rahaa.

Perhesuhteet moninaisia

Väestöliiton mukaan sata vuotta sitten valtaosa perheistä oli aviopariperheitä, mutta uusperheet eivät olleet lainkaan harvinaisia. Monet liitot nimittäin päättyivät puolison kuolemaan vielä siinä vaiheessa, kun lapset olivat pieniä.

– Mikä on perhe ja mikä on kotitalous? Aviottomia äitejä oli erityisesti kaupungeissa, eli perheiden koostumuksessa oli vaihtelua, kertoo Kuusi.

Väestöliiton mukaan noin seitsemän prosenttia lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella – tuolloin useimmiten yksinäisille naisille. Nykyisin yli puolet ensimmäisistä lapsista syntyy avopareille ja monet “virallistavat” liittonsa vasta myöhemmin.

Parisuhteet taas päättyvät tänä päivänä useammin eroon kuin puolison kuolemaan.  

Lue myös:

    Uusimmat