Pikajuoksija Sanna Kyllönen päättää ainutlaatuisen uransa Sydneyn olympiastadionin takasuoralla. Kyllönen on edustanut Suomea yleisurheilun kaikissa arvokisoissa vuodesta 1990 ja keskiviikkona hän kertoi, että viestiosuus uran 11. kisoissa jää hänen viimeiseksi muistokseen omasta urheilu-urasta.
-Olen miettinyt lopettamista jo muutaman vuoden ja olen pikkuhiljaa kypsynyt ajatukseen. Nyt tuntuu olevan oikea hetki, sillä mikä olisikaan hienompaa kuin uran päättäminen olympialaisiin, Kyllönen yllätti uutisellaan Sydneyn olympiakylässä. Kyllönen, 29, olisi halunnut uralleen ennätysvauhdikkaan loppuhuipennuksen. Kivistävät akillesjänteet ovat kuitenkin kuihduttaneet haaveet omien ennätysten kohentamisesta 100 ja 200 metrillä. -Olisi ollut mukavampi lopettaa ennätyskauteen ja siihen minä tähtäsinkin harjoituskaudella. Vielä keväällä kaikki näytti hyvältä, mutta sen jälkeen akillesvaivat ovat olleet koko ajan riesana. Kyllönen jutteli silti Sydneyssä hyväntuulisena, vailla ylimääräistä olympiajännitystä ja ilman katkeruutta. -En ole pettynyt edes tähän kauteen, kun ajattelen mitä kaikkea olen urheilulta saanut. Olen saanut 11 arvokisoissa toteuttaa niitä asioita, joista pidän, Kyllönen muistutti. -Saavutukseni ja nämä urheilulliset elämykseni ovat ikimuistoisia hetkiä minulle.
Helsingin EM-kisat hienoin kokemus
Kyllönen on kiertänyt arvokisoja monella mantereella, mutta hienoimmaksi hetkekseen hän mainitsee Helsingin EM-kisat 1994. Kyllönen sai nauttia kolmessa finaalissa yleisön kauniista kannustuksesta. Hän oli 100 metrillä seitsemäs, 200 metrillä kuudes ja pikaviestimiehistön mukana seitsemäs. -Helsingin EM-kisat kuuluvat parhaisiin saavutuksiini ja myös hienoimpiin elämyksiini. Urheilullisesti paras suoritukseni taitaa kuitenkin olla MM-hallikisojen 1993 neljäs tila 200 metrillä. -Silloin pääsin lähimmäksi sitä mitaliakin, Kyllönen viittasi toteutumattomaan haaveeseensa. Kyllönen yritti tavoittaa juoksuunsa Toronton MM-finaalin rentoutta ja helppoutta monta vuotta, täydellisesti onnistumatta. Mitalitta jäämistä Kyllönen ei kuitenkaan enää sure. -Lopetan urani hyvillä mielin, sillä minä olen ainakin saanut yrittää, Kyllönen viittasi huikeaan kokemukseensa arvokisoista.
Sääennustukset akillesjänteistä
Sydneyssä Kyllönen hyvästelee uransa nuorekkaassa seurassa. Muut viestinviejät Manuela Bosco, Johanna Manninen ja Heidi Hannula ovat kymmenen vuotta Kyllöstä nuorempia, 1980-luvulla syntyneitä. -Meillä on ollut kivaa ja yhdessäolo on ollut tiivistä, sillä asumme samassa talossa. Minäkin olen päässyt hyvin mukaan, vaikka olemme niin eri-ikäisiä, Kyllönen kiitteli. -Olemme katselleet iltaisin kisoja televisiosta ja meillä on ollut asunnon alakerrassa oma kisastudio, kun olemme kannustaneet muita suomalaisia. Harjoitusten lomassa joukkueen huolto on hellinyt Kyllösen akilleksia, jotka ovatkin vertyneet Australian keväässä. -Olen ihan yllättynyt, miten paljon jänteet ovat parantuneet, kun minun ei ole enää tarvinnut tehdä lähtöharjoituksia. Nyt jänteet ovat enää kosketusarat, Kyllönen kertoi. Kyllösen akilleksille saattaa olla vielä jatkossakin käyttöä, vaikka juokseminen jäisikin. -Minulla on nyt sellaiset ennustajaeukon jalat. Niitä alkoi särkeä heti, kun sää kävi välillä sateiseksi, Kyllönen naurahti.
(STT)