Tällä viinipalstalla alkaa seuraavaksi eri rypälelajikkeiden ominaispiirteitä tutkaileva artikkelisarja, jonka pohjaksi kerron hieman rypäleistä yleensä.
Viinirypäleet kasvavat useista sadoista rypäleistä koostuvissa tertuissa Vitis-kasvisuvun Vinifera-lajin oksistossa. Myös muita rypäleitä tuottavia lajeja löytyy, mutta niistä saatavaa viiniä ei pidetä kovinkaan maistuvana, eikä niillä ole suurta maailmanlaajuista merkitystä. Vinifera kuulostaa hieman vieraalta maallikon korvaan, mutta kun mainitaan kasvin alalajikkeita, kuten Cabernet Sauvignon ja Tempranillo, asia selkiytyy.
Viinin maut, tuoksut ja sen väri ovat valitun valmistusmenetelmän ohella pääasiallisesti riippuvaisia siitä, mistä lajikkeesta ne tuotetaan. Lajike määrää sen onko rypäle tumma vai vaalea, minkä kokoinen sen on, millaiseksi sen aromi-ainekoostumus muodostuu rypäleen kypsyessä, onko siinä paksu vai ohut kuori eli yleisesti sen, millaista viiniä siitä on mahdollista tehdä.
Eri lajikkeita väitetään olevan kymmeniä tuhansia. Reilusta tuhannesta tehdään paikallisesti mainittavia määriä viiniä. Maailmanlaajuisessa kaupassa liikkuu pääasiallisesti runsaasti alle sadasta eri lajikkeesta tehtyjä viinejä. Tällaiseen keskittymiseen ei vaikuta pelkästään se, että näistä lajikkeista tulisi parasta viiniä vaan myös ekonomiset ja agronomiset seikat. Hyvänmakuisia viinejä tuottavat helposti viljetävät rypäleet. Kuluttajien haluamat viinit myös leviävät nopeasti maailman eri kolkkiin.
Rypäleiden ominaisuudetEnsimmäinen huomio mikä viinirypälestä yleensä tehdään liittyy sen kokoon. Viinintuottoon käytettävät lajikkeet ovat huomattavasti pienempiä kuin sellaisenaan syötäväksi jalostetut lajikkeet. Pienemmässä rypäleessä on enemmän kuorta suhteessa kokonaismassaan kuin isossa. Kun kuoresta tulee runsaasti makua ja punaviinien väri kokonaisuudessaan, on ymmärrettävää että nykyaikaisessa runsaisiin ja paksuihin viineihin pyrkivässä viininvalmistuksessa ei kaivata ylikokoisia typäleitä.
