RKP:n kaksipäiväinen puoluekokous Vaasassa avattiin puheenjohtajan puheella tänään.
RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz kritisoi puheessaan puoluekokouksessa puheita siitä, että ongelmat Suomessa johtuisivat siitä, että maassa on liikaa maahanmuuttajia.
– Suomen ongelma ei ole se, että meillä on liikaa maahanmuuttajia. Suomen ongelma ei ole se, että liian moni haluaa tulla tänne. Suomen ongelma ei ole se, että annamme terveydenhoitoa liian monelle. Tiedättekö mikä Suomen ongelma on? Suomen ongelma on se, että meillä on liikaa rasisteja, hän sanoi.
Hän ei suoraan maininnut, keiden puheisiin hän viittaa. Perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra on puhunut siitä, että terveydenhoitoa annetaan liian monelle laittomasti maassa olevalle. Hän väitti viestipalvelu X:ssä toukokuun lopussa, että Suomeen kohdistuisi "sotevetoista siirtolaisuutta". Hän mainitsi esimerkkinä hiv-tartunnat ja väitti, että ulkomaalaistaustaiset tulisivat Suomeen hoidattamaan niitä ilmaiseksi.
Adlercreutz nosti puheessaan esille puolueelle tärkeitä arvoja.
– Arvomme – liberalismi, sivistys, kieli, yhteistyö ja vapaus – eivät ole vain kauniita ihanteita. Ne ovat juuri sitä, mitä tämä maa tarvitsee, hän sanoi.
Adlercreutz myös puolusti hallituksen keväällä tekemiä päätöksiä tuloverojen keventämisestä.
– Sinulla on oikeus tulla palkituksi ahkeruudesta. Silloinkin, kun teet enemmän töitä, sinulle pitäisi jäädä ainakin puolet palkasta käteen. Tämä ei voi olla radikaali ajatus. Sinulla on oikeus onnistua. Sinulla on oikeus nauttia työsi tuloksista.
Adlercreutz mainitsi RKP:n ansioiksi hallitustyöskentelyssä muun muassa sen, että puhelimet kielletään luokkahuoneissa elokuusta alkaen.
Kaksipäiväinen puoluekokous Vaasassa avattiin puheella tänään.
"Voi ehkä tuntua utopialta"
Hän toisti myös kantansa Palestiinan tunnustamisesta. Hän sanoi, että Suomessa on kyettävä käymään keskustelua seuraavasta askeleesta kohti kahden valtion, Israelin ja Palestiinan, mallia.
– Eli siitä, että myös me tunnustamme palestiinalaisvaltion olemassaolon. Tässä ei missään nimessä ole kyse siitä, että terroristijärjestö Hamasille annettaisiin minkäänlaista legitimiteettiä. Kyse on siitä, että tunnustettaisiin se tosiasia, että palestiinalaisvaltio on olemassa, hän sanoi.
Hän sanoi olevan selvää, ettei Suomi tule tunnustamaan Palestiinaa, joka kaikilta osin toimisi niin kuin sen pitäisi.
– Mutta meidän on päästävä eteenpäin ja tehtävä totta siitä, että haluamme nähdä kahden valtion ratkaisun toteutuvan – ja aika tälle, se on nyt kypsä.
Suomen ulkopolitiikan pitkän linjan tavoite on hakea kahden valtion mallin ratkaisua.
– Suomi tukee kahden valtion ratkaisua: Palestiinaa ja Israelia, jotka molemmat tunnustavat toistensa oikeuden olemassaoloon, kunnioittavat toistensa rajoja ja elävät rauhassa rinnakkain. Tämä on Suomen linja – ja myös se linja, jota suurin osa länsimaista kannattaa. Nykytilanteessa tämä voi ehkä tuntua utopialta, mutta uskon menettäminen parempaan tulevaisuuteen ei auta sekään, Adlercreutz sanoi.
Adlercreutz nosti Palestiinan tunnustamisen esiin jo toukokuun loppupuolella. Hän vaati tuolloin, että hallituksessa pitäisi keskustella Palestiinan tunnustamisesta.
Hallituspuolue kristillisdemokraattien puheenjohtaja, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah on sanonut sen jälkeen, ettei nyt ole oikea aika keskustella tunnustamisesta. Myös Purra on sanonut, että ei kannata Palestiinan tunnustamista.
Perustuslakituomioistuin tarpeellinen
Hallituspuolueen puheenjohtaja otti kantaa myös perustuslakivaliokunnan politisoitumiseen. Hänen mukaansa tarvitaan jälkikäteistarkastus, jossa lainoppineet, joilla ei ole kytköksiä päivänpolitiikkaan, arvioisivat esityksiä.
– Suomi tarvitsee perustuslakituomioistuimen, jotta perustuslakitulkinnalla ei tehtäisi politiikkaa, hän sanoi.
Hän viittasi saamelaiskäräjälain muutokseen sekä muihin perustuslakivaliokunnan käsittelemiin lakimuutoksiin. Hänestä ne ovat osoittaneet haasteita, joita syntyy, kun poliittiset toimijat tulkitsevat perustuslakia.
– Vaikka niin ei pitäisi olla, perustuslain arviointi näyttäytyy toisinaan hallituksen ja opposition välisenä asetelmana. Jo pelkästään se, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuudesta on tullut poliittinen pelinappula, on todiste siitä, että valiokunta nähdään poliittisena toimijana.