Hellittämätön kipu teki arvokisamitalistin kesästä jälleen rikkonaisen. Ristomatti Hakolan mukaan olisi henkisesti helpompaa, jos voisi ajatella, että tämä on vain urheilua, mutta hänelle kyseessä on ammatti.
Kipu ja toistuvat vastoinkäymiset ovat pakottaneet Ristomatti Hakolan puntaroimaan huippu-urheilun mielekkyyttä. Uran jatkaminen on koetellut henkistä lujuutta, kun vaivat ja kivut ovat häirinneet kesäharjoittelua kolmatta vuotta peräkkäin.
Maastohiihtomaajoukkueen sanavalmis ilopilleri ei piristynyt hänelle tyypilliseen vitsailuun, kun hän kertoi harjoituskauden tunnelmistaan ja uran jatkonäkymistä maastohiihtäjien mediapäivänä Helsingissä.
– Tiedän, miltä tuntuu olla pohjalla. Kerron siitä tarkemmin henkilökuvassani joskus vuonna 2070, Hakola sanoi, ja vakava ilme alleviivasi sanoja.
Hakolan harjoituskausi on ollut rikkonainen hellittämättömän rasitusvamman takia. Häpyluun tulehdus haittaa varsinkin vapaan hiihtotavan harjoittelua.
– On se vaivannut perinteiselläkin hiihtotavalla, mutta olen tähän saakka pystynyt taistelemaan sen kivun kanssa, Hakola kertoi.
Sata tai nolla
Kipu uhkaa käydä sietämättömäksi, kun se jatkuu kuukaudesta toiseen eikä salli täysipainoista harjoittelua. Tilanne on henkisesti kuluttava, kun kunnianhimo ja tahto ovat törmäyskurssilla kehon kestävyyden kanssa.