Suomi 2012. Ohjaus: Mari Rantasila. Käsikirjoitus: Sinikka ja Tiina Nopola. Kuvaus: Timo Heinänen. Leikkaus: Tuuli Kuittinen. Musiikki: Iiro Rantala. Tuotanto: Rimbo Salomaa, Lasse Saarinen. Pääosissa: Lauri Karo, Venni Uotila, Olivia Ainali, Juha Muje, Ulla Tapaninen, Annu Valonen, Martti Suosalo. Kesto: 74 min.
Aurinkosaaren kesäparatiisiin astelee viileä Venla (Olivia Ainali), joka puhuu slangisanoilla ja maagisilla lyhenteillä. Hän on aikuismainen ja pohjattoman cool. Venlan kassista löytyy myös pieni vaatekaupallinen kirkuvanvärisiä asuja, aurinkolaseja ja muuta tuikitarpeellista tyttötavaraa. Venlan hallittu mutta ei vähääkään hillitty tyyli ja asenne lumoavat Riston parhaan ystävän Nelli Nuudelipään (Venni Uotila).
Venlaa ihastellessa Risto (Lauri Karo) puuhineen tuntuu Nellistä välillä vähän nololta. Venlan isä Uolevi Horsmaniemi (Juha Muje) sattuu taas olemaan lomakeskusta emännöivän Elvi Räppääjän (Ulla Tapaninen) nuoruuden rakastettu. Uolevin ja Elvin kohdatessa toisensa vuosien jälkeen vanha lempi leimahtaa jälleen ja kadotettu nuoruus yritetään elvyttää hetkeksi.
Sinikka ja Tiina Nopolan varta vasten valkokankaalle käsikirjoittaman kolmannen Risto Räppääjän räiskyvä satumaailma on mainio näyttämö tanssi- ja laulunumeroille, kesäisille leikeille ja ystävyydelle kaikkine vastoinkäymisineen. Lauluun puhkeavat pääosin lapset. Iiro Rantalan säveltämä musiikki on iskevää ja tarttuvaa. Muutamat kappaleet pyörivät päässäni edelleen.
Kuten lastenelokuvissa yleensä, Räppääjässäkin tarinan ytimessä on arvokas ystävyys ja siitä kiinni pitäminen. Jokainen joutuu miettimään, mikä heille oikein on tärkeää ja avaamaan sydäntään myös erilaisuudelle. Näistä niin lasten kuin aikuistenkin identiteettikriiseistä seuraa tarinassa aina jotain hyvää.