Reserviupseerikurssi 251 isännöi omaisiaan Haminassa – ”Hyvä alku viikkoon”

Mahdollisuus tutustua upseerioppilaiden arkeen toi paikalle omaisia satojen kilometrien päästä.

Omaisille tarjottiin perinteinen ateria: hernekeitto ja pannukakku. Lisäksi he pääsivät tutustumaan varusmiespalvelustaan suorittavien tupiin ja tietenkin sotilaskotiin.

Upseerioppilaiden mukaan päivä on tärkeä.

– Tätä on odotettu, tämä on tärkeä setti, sanoo upseerioppilas Kim Kananoja.

– Olen ylpeä, että poikani on täällä, sanoo äiti Satu Viitamäki-Kananoja.

Ja vaikka äidit tietävät, että upseerioppilaat pärjäävät, ovat he silti hieman huolissaan.

– Toin kahdet sukat, paljastaa äiti Viitamäki-Kananoja.

Monet omaistenpäivät nähnyt kapteeni Jarno Matilainen sanoo, että omaistenpäivässä on erityinen tunnelma.

– Tämä on kuin juhlapäivä oppilaille, kun he saavat esitellä omaisilleen varuskuntaa.

Upseerioppilas Iris Haapasalo sanoo, että omaistenpäivästä saa potkua uuteen viikkoon.

– Meillä arki alkaa huomenna maastojuoksulla eikä silloin jaksa ajatella mitään muuta, mutta tauolla sitten varmaan muistaa tämän omaistenpäivän ja sen, kuinka mukavaa oli. Kyllä tästä saa hyvän alun viikkoon, pohtii Haapasalo.

Upseerioppilas Haapasalo sai vieraakseen isosiskonsa, jonka mielestä tapahtuma oli kaikin päin mukava.

– Oli kiva tulla. Viimeinen tieto siskosta oli tekstari, jossa luki, että ”olen viikon metsässä – ei kannata tavoitella”. Siksi oli erityisen mukavaa nähdä nyt, sanoo isosisko Rosa Haapasalo.

Omaistenpäivänä perheet saivat kuulla myös varuskunnan sisäistä puheenpartta autenttisessa ympäristössä. Siviilin korvaan sotilasslangi on kuin vierasta kieltä.

– Olisihan se kiva tietää, mikä on nakkiaura ja mihin sitä käytetään, pohtii isosisko Haapasalo siskonsa käyttämiä sanoja.

Upseerioppilas Haapasalo on sitä mieltä, että omaistenpäiviä voisi olla useamminkin.

– Meillä on täällä niin kiireistä, ettei aina ehdi matkustaa kotiin. Kotiväki voisi tulla tänne, niillä on enemmän aikaa, perustelee Haapasalo näkemystään.