Rekkakuskin painajainen: Se auto ajoi suoraan kohti

Tammikuu vuonna 2009. Kuusamolainen Kari Palosaari ei voinut kuvitellakaan aamulla rekan ohjaamoon noustessaan, kuinka työpäivän kulku muuttuisi dramaattisesti.

Palosaari oli matkalla tyhjällä täysperävaunullisella puutavarayhdistelmärekallaan valtatie 20:llä Kuusamosta kohti Oulua. Vain vähän Kuusamon jäätyä taakse rysähti.

– Oli normaali talvikeli. Vastaantuleva auto tuli yli kaistan. Ajattelin, että auto muuten vain harhailee. Hiljensin vauhtia ja menin penkanreunaan, mutta sitten huomasin, että kyllä se kohti tulee, Palosaari muistelee tapahtunutta.

– Ajoin metsään karkuun, mutta etukulmaan auto ehti iskeytyä.

Palosaaren rekkaa päin ajanut henkilö oli itsemurhakuski.

– Ihan selkeä tapaus, siinä ei jäänyt jossiteltavaa. Mulla oli auto sillä lailla metsässä, että vain kuskin ratas oli tien puolella. Lumi nousi jo tuulilasille, ja sitten jysähti.

Vaikka tilanne oli nopea, ja kysymys sekunneista, Palosaari sanoo ehtineensä miettiä kaikenlaista.

– Kun tajuaa sen, että satavarmasti pamahtaa kohti, niin vitsit ovat vähissä. Ei voi oikein muuta tehdä kuin odottaa, että kohta jysähtää.

”Pelkoa ajamiseen ei jäänyt”

Palosaari kertoo, ettei hän tilanteessa katsonut päin ajavaa henkilöautoa, vaan vieressä ollutta leveää tieluiskaa.

– Syrjäsilmällä näin, että auto kääntää enemmän alle, mutta kuskiin en kiinnittänyt huomiota. Osa joiden alle on ajettu, ovat sanoneet, että henkilöauton kuskit katsovat kuorma-auton kuskia. Varmasti vuosikausia tuollaiset pyörivät silmissä.

Tapahtunut ei varsinaisesti jättänyt pelkoa ajamiseen, vaikka onnettomuus pyöri mielessä ja nousee ajatuksiin yhä vieläkin.

– Mielestäni parasta on, että mahdollisimman äkkiä yrittää päästä päivärytmiin kiinni. Ensimmäiset viikot olin melko säikky. Vaikka tapahtuneesta on jo useampi vuosi aikaa, niin sellaiset henkilöautot, jotka ajavat kovaa ylinopeutta ja lähempänä keskiviivaa kuin oman kaistan reunaa, niin tulee mieleen, mikä vastaantulija tämä on.

”Asioista on puhuttava”

Palosaaren mukaan hänen kohdallaan tilannetta helpotti se, että kuusi vuotta aikaisemmin hän joutui käsittelemään ystävänsä itsemurhan.

– Silloin jouduin prosessoimaan asian ja miettimään, mitä kaikkea tuolla ihmisen pääkopassa liikkuu. Siinä meni kolme vuotta.

Asioistaan puhumista Palosaari pitää parhaimpana ratkaisuna elämässään umpikujaan ajautuneelle.

– Näistä ei päästä irti ilman, että koko yhteiskunnan rakenteissa pitää tapahtua muutoksia, ruvetaan puhumaan omista asioista enemmän. Näitä tapahtuu, kun omista ongelmista ei uskalleta puhaa, vaan niitä haudotaan omassa päässä. Silloin tulee umpikuja.

Lue myös:

    Uusimmat