USA 2013. Ohjaus: Scott Cooper. Käsikirjoitus: Cooper, Brad Ingelsby. Tuotanto: Michael Costigan, Leonardo DiCaprio, Ryan Kavanaugh, Jennifer Davisson Killoran. Kuvaus: Masanobu Takayanagi. Leikkaus: David Rosenbloom. Musiikki: Dickon Hinchliffe. Pääosissa: Christian Bale, Casey Affleck, Woody Harrelson, Zoe Saldana, Willem Dafoe, Forest Whitaker, Sam Shepard. Kesto: 116 min.
Testosteronilta tymäkästi tuoksahtava Rautakaupunki (Out of the Furnace, 2014) on tarina lama-Amerikan tehtaan varjoissa pyristelevästä duunarista, joka saa maksaa virheestään julman hinnan.
Russell Baze (Christian Bale) raataa pennsylvanialaisessa terästehtaassa ja siinä samalla huolehtii kuolemansairaasta isästään. Irakin sodan henkisesti ruhjoma pikkuveli Rodney (Casey Affleck) ei saa kiinni arjesta vaan harhautuu kaidalta tieltä. Russellin elämän ainoa valopilkku tuntuukin olevan suhde tyttöystävään Lenaan (Zoe Saldana).
Kohtalokas onnettomuus vie rehellisen miehen ristikon taakse rankoin seurauksin. Kun Russell useamman vuoden poissaolon jälkeen palaa kotikonnuille, ei mikään ole entisellään. Lenalla on uusi mies ja laittomiin nyrkkeilyotteluihin sekaantunut Rodney teillä tietymättömillä.
Russellin on otettava oikeus omiin käsiinsä ja lähdettävä itse velipojan perään. Virkavalta on haluton sekaantumaan tapahtumien taustalla kummittelevan rikollispomon Harlanin (Woody Harrelson) väkivaltaisiin bisneksiin.
Rautakaupunki on Crazy Heart -kantrielokuvalla vakuuttaneen Scott Cooperin toinen pitkä elokuva. Kuten edeltäjänsä myös Rautakaupunki on erinomaisten näyttelijöiden taidonnäyte: eritoten Christian Bale, Zoe Saldana ja pienessä sivuosassa nähtävä Sam Shepard jäävät tiukasti mieleen.
Woody Harrelsonin brutaaliudessaan yliampuva konnarooli ei jätä kylmäksi. Tässä psykopaatissa virtaavat sen verran viheliäiset mehut että katsomon heikkohermoisempia huimaa.
Rautakaupungista löytyy yllättävän tuttuja piirteitä. Ilmeisin vertailukohta on Michael Ciminon legendaarinen Kauriinmetsästäjä (The Deer Hunter, 1978), jossa sodan traumat tunkeutuivat lähtemättömäksi osaksi työväenluokkaisten miesten arkitodellisuutta. Myös Cooperin elokuvassa kauriinmetsästys on yksi karskien duunarien harvoista henkirei’istä.
Rinnastus neljännesvuosisata sitten syntyneeseen klassikkoon ei kuitenkaan ole eduksi Rautakaupungille, jonka naturalismia lähentelevä näkemys Jenkkilän ”ruostevyöhykkeen” syrjäytyneistä on sittenkin kliseinen ja yksipuolinen.
Appalakkien karut maisemat ja perhetematiikka herättävat mielleyhtymän myös neljän vuoden takaiseen Winter’s Bone -elokuvaan. Tämäkään vertailu ei varsinaisesti imartele Cooperin uutuutta. Debra Granikin ohjaamassa draamassa on tinkimätöntä, sydänveristä rehellisyyttä, jota Rautakaupunki ei missään vaiheessa tavoita.
Elokuva alkaa lupaavan dynaamisesti mutta hukkaa keskivaiheilla tähtäimensä. Kokonaisuus kärsii ennalta arvattavuudesta ja juonenkäänteiden väkinäisyydestä. Kerronnan eheys ja integriteetti jäävät valovuosien päähän Cooperin elokuvallisista esikuvista.
Teksti: Outi Heiskanen