Ne, jotka mieluusti esiintyvät edelläkävijöinä harvemmin sitä ovat, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Raakel Lignell.
Silmiini osuu tämän tästä sanat vaikuttaja ja edelläkävijä. Ihastellaan some-vaikuttajan seuraajien määrää, kerrotaan hänen olevan jonkin osa-alueen edelläkävijä.
Paitsi ettei ole.
Nyt ammun varmasti itseäni jalkaan, kun täti-ihmisenä tai oikeammin mummona, alan huutelemaan asioista, joista en mitään ymmärrä.
Voisiko nyt joku avata tämän asian niin, että tosiaan valtaväestö eli täti-ihmisetkin sen voisi ymmärtää? Millä perusteella somen laikkailu-kuoro tekee kenestäkään asiantuntevaa saati sitten edelläkävijää yhtään minkään asian suhteen?
Toki sisältö voi olla viihdyttävää ja koukuttavaa ja paikkansa kaikella. Mutta voidaanko lopettaa laiska itsepetos, että jokin leppoisalta ja mukavalta tuntuva ja ajattelua haastamaton voisi käydä minkään ja kenenkään edellä tai edes takana?
Vaikuttavaa se varmasti on. Mutta ei ehkä toivotulla tavalla. Ellei tarkoitus ole älyllisesti ja lopullisesti laiskistua.
Mutta kuten jo totesin, en ymmärrä asiasta mitään.
Kuplissa nyökytellään samaan tahtiin
Ne, jotka mieluusti esiintyvät edelläkävijöinä harvemmin sitä ovat. He soittavat niin sanotusti kakkosviulua. He ovat napanneet pari raikkaalta tuntuvaa, ei kuitenkaan liian radikaalia ajatusta, jotka ovat ilmassa siellä ja täällä ja saarnaavat sitä ilosanomaa kuorossa, omissa kuplissaan.
Näissä kuplissa nyökytellään samaan tahtiin, kun löytyy jokin sopiva, oman kuplan ideologiaa tai estetiikkaa hivelevä ilmaus tai tutkimustulos.
Tästä narratiivista poikkeavat ajatukset, ilmiöt tai kuvat eivät ole hyväksyttyjä. Ei vaikka kyseessä olisi tieteellinen fakta. Ei vaikka vastaväitteet olisivat kuinka perusteltuja.
Nämä edelläkävijät eivät hoksaa, että heidän edelläkävijyytensä on auttamatta vanhentunutta tai että vastaavia, hieman toisin tulkitsevia edelläkävijöitä löytyy joka nurkan takaa.
Todelliset edelläkävijät muualla
Todellisia edelläkävijöitä ei näissä kuplissa näy. Heitä on harvassa, heidän viestinsä on todennäköisesti liian epämukava, vaativa, mullistava, jotta haluaisimme isommissa joukoissa sitä kuulla, saati hyväksyä.
On helpompi vain jatkaa kuten ennenkin, olla ja elellä eikä sen kummemmin ja aidommin miettiä, että mihin ollaan menossa ja miksi ja ketä varten.
Vaikka huudetaan kuinka kovaa, että muutos on ainoa varma asia maailmassa, todellisuudessa muutosvastaisuus on yksi suurimpia voimia yhteiskunnassamme.
Siltä se ainakin vaikuttaa.
Eihän mitään muutosta aidosti yritetä saada aikaiseksi. Jokuhan joutuisi silloin jostain luopumaan. Ja se ei vetele. Ellei luopuja ole jo valmiiksi heikoimmassa asemassa. Koska itseään edelläkävijänä pitävät tietävät, että hyväkin asia vaatii aina uhreja. Kunhan ensin varmistaa, ettei se uhri ole itse.
Uusi ajattelu pelottavaa ja vaarallista
Aidosti uudella tavalla ajattelu ja tekeminen on pelottavaa ja vaarallista. Siinä piilee vallankumouksen siemen. Siksi niin moni yksilö, yhteisö ja yritys vain esittää olevansa muutoksen harjalla, tulevaisuuden näkymissä ja edellä muita.
Mitä teatteria moni tulevaisuusfoorumi onkaan. Silkkaa hengailua ja hymistelyä ja digitaalisuus-sanan hokemista.
Edelläkävijyys vaatii rohkeutta hypätä. Uskallusta pudota. Kykyä sietää yksinäisyyttä. Ja sietokykyä kestää seuraamukset, kun seuraajat muokkaavat alkuperäisen idean, ideologian tai vision valtavirraksi. Mutta silloin edelläkävijän kantapäätkään eivät enää näy.
Tässä uusi idea vaikuttajalle!
Nythän joku naseva vloggaava vaikuttaja voisikin alkaa näyttää päivittäin kantapäitään, silloinhan olisi eittämättä edelläkävijä. Vaihtelua saisi kantapääkovettumien eri asteesta, sukkien vaihtelusta, onko niissä reikiä vai koirankarvoja, haiseeko ne miten paljon asteikolla yhdestä kymmeneen, onko rakkuloita.
Onhan vaikuttamisen mahdollisuudet rajattomat.
Ja ah, kuinka monelle brändille otollista markkina-alustaa: sukat, jalkaraspit, jalkavoiteet, kuorivat sukat, rakkolaastarit, raikastussuihkeet, jalkasuolat.
Vaikuttavaa!