Ne, jotka mieluusti esiintyvät edelläkävijöinä harvemmin sitä ovat, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Raakel Lignell.
Silmiini osuu tämän tästä sanat vaikuttaja ja edelläkävijä. Ihastellaan some-vaikuttajan seuraajien määrää, kerrotaan hänen olevan jonkin osa-alueen edelläkävijä.
Paitsi ettei ole.
Nyt ammun varmasti itseäni jalkaan, kun täti-ihmisenä tai oikeammin mummona, alan huutelemaan asioista, joista en mitään ymmärrä.
Voisiko nyt joku avata tämän asian niin, että tosiaan valtaväestö eli täti-ihmisetkin sen voisi ymmärtää? Millä perusteella somen laikkailu-kuoro tekee kenestäkään asiantuntevaa saati sitten edelläkävijää yhtään minkään asian suhteen?
Toki sisältö voi olla viihdyttävää ja koukuttavaa ja paikkansa kaikella. Mutta voidaanko lopettaa laiska itsepetos, että jokin leppoisalta ja mukavalta tuntuva ja ajattelua haastamaton voisi käydä minkään ja kenenkään edellä tai edes takana?
Vaikuttavaa se varmasti on. Mutta ei ehkä toivotulla tavalla. Ellei tarkoitus ole älyllisesti ja lopullisesti laiskistua.
Mutta kuten jo totesin, en ymmärrä asiasta mitään.
Kuplissa nyökytellään samaan tahtiin
Ne, jotka mieluusti esiintyvät edelläkävijöinä harvemmin sitä ovat. He soittavat niin sanotusti kakkosviulua. He ovat napanneet pari raikkaalta tuntuvaa, ei kuitenkaan liian radikaalia ajatusta, jotka ovat ilmassa siellä ja täällä ja saarnaavat sitä ilosanomaa kuorossa, omissa kuplissaan.