Näön menettäminen sai taiteilijan luopumaan miellyttämisen halusta.
Keramiikkataiteilija Pirjo Kallio menetti näkönsä 24-vuotiaana. Sokeritautia sairastava tyttö oli tottunut mitätöintiin. 1950-luvulla lapsia ei ollut tapana kehua tai kannustaa.
Pirjosta äiti sanoi suoraan: "Eihän tästä koskaan mitään tule, kun ei ole terve. Ei se pysty koskaan ihtiänsä elättämään eikä kelpaa kellekään".
Sokeus sisuunnutti nuoren naisen, joka päätti luopua yrityksistä miellyttää muita ja elää oman päänsä mukaan. Hänestä tuli myöhemmin keramiikkataiteilija ja taidemaalari, joka on pitänyt lukuisia kiitosta saaneita näyttelyitä.
Kallio on yksi kymmenestä lahjakkaasta naisesta, joita tutkija Kari Uusikylä on haastatellut tuoreeseen kirjaansa Naislahjakkuus. Naiset edustavat hyvin erilaisia aloja: mukana ovat esimerkiksi kirjailija ja tutkija Virpi Hämeen-Anttila, näyttelijä Merja Larivaara ja jalkapalloilija Laura Kalmari-Österberg.
Kenenkään tarina ei ole tyypillinen menestystarina, sillä sellaista ei ole. Menestyneiden naisten taustat ovat hyvin erilaisia: osalla on kannustavat vanhemmat, osalla ei, jotkut ovat pärjänneet koulussa hyvin ja toiset keskiverrosti. Joitakin ovat kasvattaneet kovat kokemukset, toiset ovat eläneet varsin tavallista elämää.
Tyttöjen itseluottamus katoaa teini-iässä
Kirja kartoittaa myös lahjakkuudesta tehtyä tutkimusta ja naisten lahjojen hyödyntämisen tiellä olevia esteitä. Sen mukaan menestys kaatuu usein pään sisäisiin esteisiin.
Tytöt alkavat teini-iässä menettää itseluottamustaan ja tulla liian itsekriittisiksi, koska he elävät monien ristiriitaisten odotusten keskellä. Tytöstä voi tuntua, että hänen on oltava täydellinen. Pienikin epäonnistuminen tulkitaan merkiksi siitä, että omissa kyvyissä on vikaa.
Muusikko ja tohtori Pirre Raijaksen mukaan tyttöjen vaatimattomuus näkyy selvästi musiikkimaailmassa. Enemmistö musiikkiopistojen opiskelijoista on tyttöjä, mutta naiskapellimestareista vain muutama prosentti. Ilmeisesti kannustuksen puute saa tytöt uskomaan, ettei heidän kannata hakeutua solisteiksi vaan esimerkiksi opettajiksi.
Nainen pelkää paljastuvansa huijariksi
Myös menestyjänaiset ovat kamppailleet varsinkin nuoruudessaan täydellisyyden tarpeen ja kovan miellyttämisen halun kanssa kanssa.
-Ajattelin, että kaiken, mitä teen, pitää olla virheetöntä, ja että kukaan ei voi kiistää ainuttakaan sanaa, tavua tai alaviitettä, yhtään mitään tekstistä, tai muuten minut hukka perii. Siksi kulutin aikaani turhaan pikkujuttuihin ja jätin toisaalta monta asiaa kesken ja kokeilematta, sanoo kirjailija ja tutkija Virpi Hämeen-Anttila.
Myös niin sanottu huijarisyndrooma on joillekin haastatelluille tuttu. Siinä tunnustusta saava menestyjä kokee itsensä huijariksi ja pelkää muiden pian huomaavan, ettei hän ole niin hyvä kuin luullaan. Kari Uusikylän mukaan tämä on erityisesti naisten vaiva.
Ulkomaisessa kirjallisuudessa puhutaan paljon myös niin sanotusta tuhkimosyndroomasta, jossa nainen odottaa miestä pelastamaan ja järjestämään elämänsä. Uusikylän kirjan perusteella menestyjänaiset eivät tällaiseen sorru: oma ura on tärkeä ja se pyritään luomaan omin voimin. Puoliso on naisen apuna lähinnä tukemalla hänen itsetuntoaan.
(MTV3-STT)