Piano ei riitä Ralf Gothonille ilmaisuvälineeksi. Pianotaiteilija on julkaissut toisen proosateoksensa nimeltä Pyöriikö kuu? Se jatkaa pohdiskelua siitä, mihin hänen ensimmäinen kirjansa Luova hetki jäi vuonna 1998.
- Ensimmäisessä kirjassani yritin kuvata tiedostetun ja tiedostamattoman välistä vuorovaikutusta. Pyöriikö kuu? on enemmän sen tietoisen puolen tarkastelua ja analyysiä siitä miten yleensä hahmotetaan maailmaa.
Yksi kirjan keskeisistä teemoista on pohdinta arvoista ja laadusta. Gothonin ajatuksenkulku vaikuttaa hieman pessimistiseltä.
- Laatu ja arvo ovat sellaisia käsitteitä, joita käytetään jatkuvasti ollenkaan ajattelematta mitä niillä tarkoitetaan. Kysymyshän on ajattelutavastamme, ja siitä mikä meissä synnyttää tuntemuksen arvosta ja arvoon liittyvistä laatueroista, Gothoni selittää.
- Jokaisella elämän alalla löytyy varmasti pyrkimys löytää ne arvot, jotka kehittävät ihmiskuntaa. Toisaalta on sitten olemassa taas ne jännitteet ja pyrkimykset, jotka eivät pyri sitä kehitystä saamaan aikaan, vaan päinvastoin pyrkivät valuttamaan ihmistä alaspäin.
Laatuajattelustaan Ralf Gothoni antaa esimerkiksi Beethovenin pianokappaleen Fur Elise. Siitä on sovitettu toinen toistaan kummallisempia versioita, joista monet ovat varmasti pyöräyttäneet säveltäjän haudassaan. Kappaletta voi alkaa pimputtaa jo piano-opintojen alkuvaiheessa, mutta elämään teos alkaa vasta taitojen ja ymmäryksen karttuessa.
- Mitään niin helppoa asiaa ei maailmassa ole, etteikö sitä voisi tehdä huonosti! Gothoni huudahtaa. Ja niissä kaikista helpoimmissakin asioissa löytyy loputon määrä vaihtoehtoja syventää ja laajentaa omaa suhdettaan ja omaa käsitystään, omaa taitoaan, kykyään ja ymmärrystään.
Gothoni uskoo, että ihmisten välinen yhteisymmärrys kasvaa.
- Eräänlainen synkronisaatio asioiden välillä ja ymmärrys eri elämän alueiden yhteenliittymisestä on se maailma, jossa ymmärtääkseni ihmiskunta ja kukin meistä yksilöinä tulee kehittymään. Silloin ihminen aivan luonnollisesti omissa toiminnoissaan tuntee arvon ja laatujen kasvun.
Ralf Gothonin mukaan soittaminenkin on tarinointia, musiikki kokonaisuudessaan on tarinan kerrontaa. Musiikilliset tarinat vain ovat erilaisia kuin proosa.