Julkaistu 20.10.2008 10:29(Päivitetty 21.10.2008 15:24)
Ennen maan routaantumista ehtii vielä tehdä paljon puutarhassa. Nyt on esimerkiksi hyvä aika haravoida, istuttaa kukkasipulit ja tehdä kasvien talvisuojaukset.
Lokakuussa puutarha hehkuu viimeisiä hetkiään syksyn värien loistossa. Hiljalleen viimeisetkin keltaiset vaahteran ja koivun lehdet putoilevat maahan haravoitavaksi. Leveällä muoviharavalla työ käy nopeammin kuin perinteisellä metalliharavalla.
Lehtien haravoimisen voi toki halutessaan jättää myös kevääseen, mutta nurmikonleikkuu sen sijaan on hyvä tehdä ennen talven tuloa. Nurmikolle sopiva talvehtimiskorkeus on noin 4-5 senttiä. Nurmi on hyvä leikata lyhyeksi, sillä pitkässä nurmikossa lisääntyvät erilaiset homeet ja siinä viihtyvät myös myyrät.
Aurinkoisella syyskelillä puutarhassa on vielä mukava istuskella ulkona. Ennen lumentuloa on puiset ulkokalusteet hyvä kuitenkin siirtää talviteloille. Kalusteet suojataan peitteellä tai viedään varastoon talvisäilöön. Huoneenlämpöä alhaisempi säilytystila sopii parhaiten, sillä liian kuivassa ilmassa kalusteet halkeilevat helposti.
Lokakuussa myös kesäkukat on aika vaihtaa syksyn ja talven kasveihin. Kukkakaupoista löytyy esimerkiksi pieniä erilaisia havuja, lilanvärisiä koristekaaleja, kanervia, hohtavia hopealankoja sekä erivärisiä callunoita. Ericaan verrattuna callunat karisevat vähemmän, ja kestävät siten talven myrskytuulissa pitempään. Viime vuosina yleistynyt pallokrysanteemi kestää myös pientä pakkasta ja tuo puutarhaan kaivattua väriä.
Suojaa ja tue kasvit talveksi
Suomen talvet eivät ole viime vuosina olleet erityisen lumisia, mutta heiveröisimmät kasvit ja puiden oksat kannattaa silti tukea kepeillä tai rimoilla, jotta oksat kestävät nuoskalumen painon. Oksien katkeaminen verottaa etenkin koristekuusia ja -mäntyjä, jotka menettävät toispuoleisina muotonsa.
Myös alppiruusujen tukikepit kannattaa painaa maahan ennen maan jäätymistä. Samalla on hyvä jo miettiä, miten tuijien ja alppiruusujen sekä muiden kevätauringolle arkojen kasvien varjostus järjestetään. Tarvitaanko kenties myös kasvien varjostusta varten valmiiksi tukikeppejä, joilla varjostuskangas tuetaan paikalleen? Entä onko pihassa paikkoja, joissa kasveja pitäisi suojata katolta putoavalta lumelta?
Tuijat vaativat ensimmäisinä vuosina istutuksen jälkeen talvisuojausta, sillä muuten ne kuivettuvat kevättalven paahteessa. Ruskettuneet oksat saa pois vain leikkaamalla. Suojakankaalta painava lumi myös liukuu paremmin pois, eikä lumen paino pääse vahingoittamaan tuijien oksia.
Lannoitteet ja kalkki?
Loka-marraskuu on liian myöhäinen aika kasvien lannoittamiseen. Syyslannoitteet tulisikin levittää mieluiten jo elokuun – tai viimeistään syyskuun aikana – jotta kasvit ehtisivät valmistautua niiden avulla talveen hyvissä ajoin. Sen sijaan kalkitsemista voi tehdä myös myöhäissyksyllä.
Kalkki levitetään kasvimaalle sadonkorjuun jälkeen ennen maan muokkausta. Puutarhan kalkitsemisen voi jättää myös kevättalveen, jolloin kalkki levitetään hangelle. On hyvä kuitenkin pitää mielessä, että läheskään kaikki kasvit eivät siedä kalkkia. Happaman maan suosijat, kuten kanervat, pensasmustikat, hortensiat, tuijat ja muut havukasvit sekä alppiruusut kannattaa jättää kalkitsematta.
Kuokkavieraat aisoihin
Monet hedelmä- ja koristepuiden rungot sekä esimerkiksi terijoensalavat ja norjanangervot ovat jänisten talvista herkkua, joten ne kannattaa suojata viimeistään loka-marraskuun aikana muovisilla kierresuojuksilla tai metalliverkoilla.
Kokonaisen norjanangervopensasaidan suojaaminen ei kuitenkaan ole aivan helppoa. On mahdollista myös jättää aita tarkoituksella suojaamatta ja antaa jänisten tehdä luonnonmukaista ”parturointia”. Jänikset eivät tosin tee työtään tasaisesti vaan lähinnä maistelevat parhaat oksat päältä, ja usein lopputulokseksi jääkin epätasaisesti kaluttu aita, joka vaatii puutarhurin leikkausta.
Jäniksiä voi myös yrittää karkottaa erilaisin konstein, kuten lumen päälle ripotellulla kanankakalla tai ripustamalla pensaiden oksille ihmiseltä tuoksuvia ”sukkahousupusseja”, joiden sisällä on hiuksia tai levittämällä suojattavien taimien päälle terttuseljan, tuomen, kuusen tai mustaherukkapensaan oksia.
Kotiloita ja espanjansiruetanoita voi yrittää puolestaan torjua raivaamalla pois niiden suosimat talvehtimispaikat, kuten pitkät heinikot sekä kaikki erilaiset lehtiläjät ja oksakasat. Lokakuun aikana kasvimaan pinta kannattaa myös harata muutamaan kertaan, jotta etanoiden munat ja nuoret yksilöt saadaan nousemaan maan pintaan pakkasen tuhottavaksi. Jos puutarhasi maanvaivana taas ovat myyrät, voit yrittää torjua niitä istuttamalla narsissin sipuleita maahan.
Vielä ehdit istuttaa kukkasipulit!
Kukkasipuleita voi istuttaa niin kauan kuin maa on sula. Kukkasipulit viihtyvät parhaiten aurinkoisilla rinteillä, sillä ne eivät siedä liikaa kosteutta. Maan on hyvä olla hiekkapitoinen ja hyvin lannoitettu. Sipuleita kannattaa istuttaa pensaiden, puiden ja perennojen juurelle. Leikattava nurmikko ei ole sopiva paikka, sillä sipulikasvien lehdistön on annettava lakastua rauhassa.
Sipulikukat kukkivat aikaan, jolloin puissa ja pensaissa ei ole vielä lehtiä. Ne tuovatkin siten puutarhaan kaivattua väriä ja ilmettä. Kun pensaat ja puut sitten puhkeavat aikanaan lehteen, jäävät kukintansa lopettaneet ja kellastuvat sipulikukkien lehdet sopivasti niiden varjoon piiloon.
Kuunliljapenkki on myös hyvä kukkasipulien istutuspaikka. Kuunliljathan nousevat maasta keväällä todella myöhään, joten samaan penkkiin istutetut narsissit, helmililjat ja tulppaanit ehtivät kukkia ja elävöittää keväällä ja alkukesällä muuten niin autiota kukkapenkkiä.
Sipulikasvilajikkeista kestävimmät ovat yleensä kukinnaltaan vaatimattomimpia. Kestävyyden lisäksi kiinnitä kukkasipuleita valitessasi huomiota niiden kokoon: nyrkkisääntönä on, että mitä suurempi sipuli sitä parempi ravintovarasto sipulissa on, ja sitä näyttävämpi on sen kukinta. Itäneitä tai pehmeitä sipuleita ei kannata ostaa.
Kukkasipulien vaatima istutussyvyys kerrotaan yleensä kukkasipulipakkauksessa. Oikea istutussyvyys on yleensä kolme kertaa sipulin korkeus. Liian pintaan istutetut sipulit paleltuvat helposti ja liian syvään istutetut eivät taas ehdi kasvaa ylös ja kukkia. Kukkasipulien istutusta helpottaa kukkasipulikaira, jolla on helppoa kaivaa sipuleille sopiva kuoppa.
Daalian ja miekkaliljan mukulat ja sipulit talteen!
Kukkasipulien lisäksi syksyllä voi myös istuttaa ruukkutaimia, kuten vaikkapa koristepensaita tai havuja. Niitä voi istuttaa aina maan routaantumiseen asti. Samalla kannattaa kaivaa ylös penkeistä myös talvenarkojen kasvien, kuten esimerkiksi miekkaliljojen ja daalioiden kasvimukulat ja sipulit sekä viedä ne talvisäilöön kellariin.
Puutarhaliikkeissä on nykyään tarjolla valtavat määrät eksoottisia puu- ja pensaslajikkeita, jotka eivät kestä Suomen talvea. Esimerkiksi suosittu ja kaunis puksipuu on oikukas talvehtija puhumattakaan aasialaisperäisistä uutuuksista. Ruukkuihin istutetut talvenarat koristepuut ja pensaat siirretäänkin kellariin talvehtimaan.
Entisaikaan verenpisara oli tyypillinen omakotitalojen autotallien ja kellareiden talviasukki. Kesäisin pihoilla saattoi nähdä todella vanhoja ja isoja, puumaisia verenpisaroita, joita oli säilytetty onnistuneesti monien talvien yli. Myös esimerkiksi pelargoniaa voi säilyttää talven yli. Autotallissa kasvit sijoitetaan ikkunalle ja niitä kastellaan hyvin niukasti.
Kun maa on jo jäässä…
Puutarhan töistä viimeisiä on kasvien talvisuojaus. Mansikkakasvusto suojataan hallalta havun oksilla, harsokankaalla tai olkikatteella. Suojaus levitetään maan jo jäädyttyä ennen pysyvän lumipeitteen satamista. Liian aikainen peittely edistää kasvitautien leviämistä, joten suojaa kasvit vasta, kun maa on kunnolla routaantunut ja sää selvästi kylmennyt.
Talvenarkojen köynnösten, kuten köynnösruusujen oksat, taivutetaan maata vasten ja suojataan havunoksilla ja lehdillä. Samalla leikataan ja talvisuojataan myös muut ruusut. Talvenarkojen kasvien juurille voi laittaa turvetta, joka suojaa kasveja pakkaselta. Olemassa on myös varta vasten talvisuojausta varten kehitettyjä tuotteita, kuten esimerkiksi Kekkilä Talvensuoja.
