Puistoon piknikille

Luonnon helmassa ateriointiin suhtaudutaan hyvin kaksijakoisesti. Toisten mielestä on mukava nauttia evästä ulkona, toiset taasen tuomitsevat ruoan ja juoman rahtaamisen puistoon tai pellonreunaan, eivätkä suostu löytämään asiasta mitään miellyttäviä puolia. Näin vapun lähestyessä lieneekin paikallaan pieni pohdinta siitä, pystyykö juomavalinnoilla konkreettisesti parantamaan piknikelämystä.

Kuohuviini, niin ylivertainen juhlajuoma kuin onkin, ei välttämättä ole arvonsa mukaisessa ympäristössä ulkosalla jo pelkkien käytännön syiden takia. Piknikpaikalle siirryttäessä pulloa tulee ravistettua ihan tahattomastikin jonkin verran ja vaikka kuplista suurin osa säilyisikin, voi avatessa syntyvä viinin ryöpsähdys nurmikolle olla melkoinen.

Punaviinin hyvänä puolena voidaan pitää sen tarjoilulämpötilan säätelyn helppoutta erityisesti kuumimpaan kesäaikaan. En toki tarkoita, etteikö punaviiniäkin olisi tarpeen hieman jäähdytellä, mutta ei toki niin suurin järjestelyin kuin valkoviiniä. Vapun ajan ulkolämpötiloja ajatellen tosin valkoviinikin on helppo vaihtoehto, eikä hieman epästabiilien nautinta-asentojen aiheuttama läikkymisefekti johda suoraan lähtemättömiin muistoihin. Niin, eikös vapun pukeutumiseen kuulukin jotain arkaa valkoista.

Aromit taivaan tuuliin?

On myös aivan turhaa yrittää nautiskella suuria ja monimutkaisia viinejä pihalla. Ulkoilma on aina hieman liikkeessä, joten herkimmät ja eteerisemmät tuoksut puhaltuvat taivaan tuuliin, eivätkä ne pääse aistittaviksi. Tästä syystä viinin kannattaakin olla rehevää ja runsastuoksuista, jotta edes jotain aromeja pääsee nenään asti.

Kotosalla on helppo pitää muutamaa varapulloa kaapissa korkkivikojen varalta, mutta piknikille niiden määrän haluaa mielellään rajata nollaan, kaikki ylimääräinen kantaminen kun laskee viihtyvyyttä roimasti. Onneksi nykyään jo löytyy hyviä kierrekorkkiviinejä joissa ei korkkivikariskiä ole. Pitää myös huomioida kierrekorkkiviinin mainio uudelleensuljettavuus, jos vaikka viereen leiriytynyt vappuseurue ei olekaan maailman ihanin ja haluaa vaihtaa paikkaa.

Raikasta ja rapsakkaa vapuksi

Vappuna viini saa olla myös raikasta ja rapsakkaa, jolloin se sopii vappuaaton jälkeisiin tunnelmiin sekä perinteisiin piknikherkkuihin sulavasti. Näillä kriteereillä löytyy useampiakin vaihtoehtoja, joista huomio kiinnittyy tällä kertaa Hewitsonin perheen Eden Valleyssa, Australiassa, tuottamaan Rieslingiin. Pullo on suljettu trendikkäällä Stelvin-merkkisellä kierrekorkilla. Tämän väitetään pienien kolhujenkin jälkeen pysyvän täysin tiiviinä usammankin vuosikymmenen.

Korkki vaikuttaa muutoin tavanomaiselta kierresulkimelta, mutta materiaali on jämäkämpää ja paremmin muotonsa säilyttävää. Olisiko tuntuma ja avaussaundi suunniteltu hieman arvokkaammaksi kuin edeltävillä korkeilla?

Väri on vaaleankeltainen, yleistä runsautta lupailevan paksu. Eden Valley on Australian vanhimpia Rieslingin viljelyalueita, ja huolimatta kohtuullisen korkeasta keskilämpötilastaan viinit ovat sangen raikkaita ja sitrusaromisia. Tämä pätee myös tämän viinin kohdalla; voisin kuvitella kypsiä hedelmiä pullistelevan sitruunapuun tuoksuvan juuri tältä rankan kesäsateen jäljiltä. Taustalta voi ankarasti yrittämällä löytää myös perinteisiä Riesling-aromeja, heinää ja lamppuöljyä.

Maku alkaa hyvin paksuna ja nautittavana, rypäleellisenä ja kehittyy sitruunaiseksi ja miellyttävän rapsakaksi. Suutuntuma on melko paksu ja miellyttävästi hieman kivinen.

Dean Hewitson toimi ennen oman yrityksensä perustamista Petaluman viinintekijänä ja onhan tässä hieman samaa tyyliä kuin noissa legendaarisissa Petaluma Rieslingeissä, erityisesti runsauden ja hapokkuuden kiehtova liitto, johon viiniä maistaessaan tuntee itsekin liukuvansa sisään. Eikä liikoja haitanne vaikka silli ja muut vappuherkut kuten sitruunakastikkeella maustettu kanasalaatti loppuisivatkin ennen viiniä, tätä on mukava maistella ihan tällaisenaankin.

12/20 pts.Hinta/laatu +- Mikko Virta