PS on naisten uusin erogeeninen alue

G-pisteestä R-pisteeseen

Koska on hyvin luultavaa, etteivät kaikki lukijat ole tietoisia kaikista aikaisemmin löydetyistä erogeenisistä alueista, lienee syytä käydä ne lyhyesti läpi. Kuuluisin erogeenisistä alueista on ehdottomasti niin kutsuttu G-piste.

1980-luvun alussa yhdysvaltalaiset tutkijat Beverly Whipple, John Perry ja Alice Ladas selvittivät emättimen erogeenisyyttä ja naisen ejakulaatiota. He havaitsivat emättimessä tietyn alueen, joka reagoi voimakkaasti seksuaaliseen stimulaatioon. He nimesivät löytämänsä alueen G-pisteeksi gynekologi Ernst Gräfenbergin mukaan. Suurimmalla osalla naisista G-pisteen pitäisi löytyä 3–4 senttimetriä emättimen suulta kello 11–13 väliseltä alueelta, kun napa sijaitsee kello 12:n kohdalla.

Myrtle Wilhite löysin osalta naisista erogeenisen alueen noin 6–7 senttimetrin päästä emättimen suulta ja nimesi löytämänsä paikan T-alueeksi.

Vuonna 1993 malesialainen tohtori Chua Chee Ann havaitsi emättimestä erogeenisen A-pisteen, jota kutsutaan alan kirjallisuudessa myös toisella nimellä AFE-alueeksi. Kyseessä on emättimen etumainen pohjukka. Annin mukaan alueen kiihottaminen lisää voimakkaasti emättimen kostumista ja helpottaa naisen orgasmin saantia. Anatomisesti katsottuna kyseinen alue todellakin sisältää paljon hermopäätteitä.

Cul-de-sac on emättimen perimmäisessä pohjukassa oleva alue. 1970-luvulla Gerard Zwang toi esille, että naisessa on pääasiallisesti kaksi erogeenistä aluetta, nimittäin klitoriksen terska ja emättimen limakalvo kohdunkaulan takana. Myöhemmin on havaittu, että laajentuessaan emättimen takaosa tulee joillakin naisilla erittäin aistiherkäksi. Seudun herkkyys johtuu siitä, että alue on hyvin lähellä useita hermopäätteitä.

U-piste tulee sanasta urethra eli virtsaputki. U-pisteeksi kutsuttu kohta on virtsaputken ja emättimen aukon välisellä alueella. Chicago Northwestern -yliopiston tutkijat havaitsivat 1980-luvulla, että virtsaputken stimulointi saa aikaan voimakkaita seksuaalisia tuntemuksia.

U-piste muodostaa virtsaputken suun alapuolelle syvän poukaman ja alueen alempi reuna muodostaa emättimen aukon yläreunan. U-piste muodostaa eräänlaisen terhomaisen kohouman emättimen suun ympärille naisen ollessa kiihottunut ja U-pisteen stimulaation aikana.

V-vyöhyke on nimitys emättimen eteiselle. Seksuaalitutkimuksen legendat William Masters ja Virginia Johnson havaitsivat jo 1960-luvulla, että emättimen sisäänkäynti on naisilla usein erittäin erogeeninen.

M-vyöhyke on emättimenaukon ja peräaukon välinen alue eli väliliha. Institute of Sex Researchin 1960-luvulla tekemät tutkimukset osoittivat, että koko väliliha on äärimmäisen herkkä kosketukselle.

Peräaukolle on annettu nimeksi S-vyöhyke. Peräaukon sulkijalihaksissa ja peräaukon ympäristön iholla on runsaasti hermopäätteitä. Peräaukko on hermotuksen kannalta lähes yhtä erogeenistä aluetta kuin itse sukuelinten seutukin.

L-vyöhykkeellä käsitetään reisien sisäpintaa juuri ennen sukuelimiä.

R-pisteeksi kutsutaan erogeenistä aluetta naisen alaselässä. R-piste löytyy Ylva Franzénin mukaan noin viiden senttimetrin päästä pakaroiden yläpuolelta. Alue on keskellä selkärankaa.

PS-piste

Ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun väitettiin, ettei emättimessä ole seksuaalista stimulaatiota aistivia hermoja. Alan ammattilaiset esittivät syvällä rintaäänellä, että naiset saavat yhdynnän aikaisen nautintonsa lantionpohjalihasten hermojen kautta. Tämän seurauksena esitettiin, että lantionpohjan lihasten tai niin sanottujen ilolihasten jumppaaminen parantaisi naisen orgasmikykyä - mitä se todellisuudessa ei tee.

Vihdoinkin viimeisten muutaman vuoden aikana on seikkaperäisesti selvitetty emättimen hermotusta. Tutkimuksissa on havaittu, että emätin on kauttaaltaan hermotettu. Kuten edellä esitetyt alueet todistavat, emätin on naisen seksuaalisen nautinnon kannalta tärkeä sukupuolielin ja mahdollistaa jopa voimakkaamman orgasmin kuin klitoris.

Varsin uutta tietoa on se, että emättimen hermotus on joillakin naisilla huomattavasti tiheämpää emättimen peräsuolen puoleisessa seinämässä kuin vatsanpuoleisessa seinämässä. G-pisteen vastakkaisella puolella voi olla lähes kaksi kertaa niin paljon hermopäätteitä kuin kohutussa G-pisteessä.

Nancy Tuana selvittää kirjan Agnotology: The Making and Unmaking Ignorance viidennessä luvussa naisen orgasmin mysteereitä. Kirjassa hän mainitsee, että G-pisteen hurmoksessa on täysin jäänyt huomioimatta vastaava kudosalue, joka on naisen orgasmin kannalta merkittävä. Emättimen ja peräsuolen välisellä alueella sijaitsee nimittäin niin sanottu PS-piste. Nimi tulee sanoista perineal sponge joka tarkoittaa välilihan alueen sienimäistä rakennetta. Sienimäinen rakenne tarkoittaa käytännössä sitä, että alue turpoaa seksuaalisen kiihottumisen aikana vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi penis tai klitoris.

PS-piste sijaitsee lähes vastapäätä G-pistettä eli sitä voidaan stimuloida joko sormin tai hieromasauvalla. Yhdyntäasennoista parhaiten toimii lähetyssaarnaaja-asento, jossa mies työntää penistään tarkoituksenmukaisesti mahdollisimman alas emättimen seinämää. Toinen hyvä asento on ratsastusasento, jossa nainen on miehen päällä ja etsii lantion kulmaa muuttamalla kohdan, jossa penis stimuloin mahdollisimman paljon PS-pistettä.

PS-pisteen stimulointi peukalolla.

PS-pisteestä naisen orgasmin kannalta tekee merkittävän myös se, että sen läheisyydessä sijaitsevat klitoriksen haarojen kiinnityspisteet. PS-pisteen stimulaatio tuo ärsykkeitä siten myös klitorikseen. Kyseinen alue voikin tuoda naiselle tajunnan räjäyttävän emätin- ja klitorisorgasmin. Onkin mielenkiintoista seurata, tuleeko PS-pisteestä 2010-luvun uusi G-piste, jota jokainen media tulee hehkuttamaan orgasmin pyhäkkönä.

Teksti: Seksologi Kari Heusala

Lähteet: Nancy Tuana. Coming to Understand Orgasm and the Epistemology of Ignorance.

Rachel Pauls & Co. A Prospective Study Examining the Anatomic Distribution of Nerve Density in the Human Vagina.

Kari Heusala. Naisen orgasmi.

Kuvat: Shutterstock