Museo ei ole vain museointia varten, vaan sen pitää ottaa kantaa myös nykyajan tapahtumiin. Tätä mieltä on Kansallismuseon tuore ylijohtaja Elina Anttila. Niinpä Kansallismuseo on koonnut turvapaikanhakijoista vellovan keskustelun keskelle näyttelyn pakolaisuuden historiasta.
Pakolainen, evakko, ihminen -näyttely muistuttaa, että turvaa on haettu Suomesta jo kauan. Myös lähtijöitä Suomi-neidon helmoista paremman elämän perään on ollut paljon. Valokuvat paljastavat historiaa 120 vuoden takaa.
Lehtikuvaaja kirjoittaa historiaa
Valokuvia tallentaa 2014 Museoviraston suojiin perustettu Journalistinen kuva-arkisto. Lehtikuvaajat ovat tärkeitä historian kirjoittajia ja kuvia riittää.
– Meillä on hallussa jo nyt yli seitsemän miljoonaa kuvaa, kertoo kuva-arkiston amanuenssi Raija Linna. Digitoitavaa riittää vuosiksi eteenpäin.
Raskaiden kuvien kauneutta
Näyttely on koottu nopeasti Kansallismuseon kahvilaan, sinne on vapaa pääsy. Linna esittelee Suomen virallisen pakolaisuuden ensimmäistä päivää, kun Perezin perhe saapuu Suomeen Chilen vallankumouksen jaloista 1973.
– Heitä saapui kaikkiaan 180, nythän se tuntuu todella pieneltä määrältä, mietti Linna. Ihmisvirtojen historia on dokumentoitu hämmästyttävän hyvin vuosikymmenien ajalta 1800-luvun lopulta alkaen.
Upeissa kuvissa näyttäytyvät niin Amerikkaan laivoihin lastautuvat perheet, evakot ja sotalapset kuin 1990-luvulla saapuneet somalialaiset tai hajonneen Jugoslavian pakolaiset. Myös Neuvostoliitosta tuli pakolaisia niin vallankumouksen jälkeen kuin sodan aikaan. Kuva Inkeristä 1943 paenneista lapsista on hellyyttävä.
Museonkin on reagoitava
Ylijohtaja Elina Anttila haluaa nähdä museon mediana.
– Kansallismuseolle on tärkeää, että olemme läsnä ajan tapahtumissa. Haluamme käsitellä aiheita, jotka puhuttavat ihmisiä.
– Se mitä tapahtuu nyt, siitä tulee aikanaan historiaa. Museon tehtävä on auttaa ymmärtämään historiaa. Näin voimme tajuta, että olemme aina osa suurta ajan virtaa, pohtii Anttila.