Belfastin ja Dublinin välillä köröttävän bussin matkustajat eivät välttämättä huomaa vaihtavansa maata. Rajan tietää ylittäneensä vasta, kun puhelimeen piippaa viesti puheluhinnoista ulkomailla.
Juuri Englannista työkeikalta palannut 27-vuotias Gavin Keenan on tottunut vaivattomiin rajanylityksiin. Hän istuu pubissa Dublinissa, josta matka jatkuu Pohjois-Irlannin puolelle Kinawleyn kylään.
Keenan on syntynyt ja kasvanut aivan rajan tuntumassa.
– Rajaa ylitetään koko ajan. Joskus tankkaamaan halvempaa polttoainetta, joskus tapahtumiin. Monilla on perhettä molemmilla puolilla.
Passinsa mukaan Keenan on Irlannista. Pohjoisirlantilaiset saavat itse valita joko Irlannin tai Britannian passin tai molemmat. Tästä sovittiin pitkänperjantain sopimuksessa vuonna 1998.
Nyt Britannian EU-eroa puitaessa mietitään, pitääkö rajalla kaivaa passi esiin. Keenan kulkee työnsä vuoksi jatkuvasti eri puolilla Irlantia ja Britanniaa eikä ole ainoa: BBC:n mukaan jopa 35 000 ihmisen työmatka kulkee rajan yli.
"Kuka haluaa askeleen taaksepäin?"
Jos puheet rajavalvonnan tiukentamisesta toteutuvat, Keenan uskoo sen tuovan monille mieleen Pohjois-Irlannin väkivaltaiset vuosikymmenet. Tuolloin valtioiden välillä oli "kova raja". Vaikutukset olisivat siis paitsi taloudelliset, myös psykologiset.
Keenan asui EU-kansanäänestyksen aikaan Englannissa ja äänesti unionissa pysymisen puolesta. Äänestystuloksen tultua julki, hän oli pettynyt muttei yllättynyt. Samalta tuntuisi, jos nyt lähes näkymätön raja muuttuisi konkreettiseksi.
– Se olisi askel taaksepäin. Kuka sellaista haluaa?
Poliittisen sosiologian tutkija Katy Hayward Belfastin yliopistosta on samaa mieltä. Hän huomauttaa, että väkivaltaisuuksien muiston psykologisia vaikutuksia on vaikea selittää muualla asuville – mukaan lukien päättäjille Lontoossa.
Haywardin mukaan vaikuttaa siltä, että brittihallitukselle tärkeintä on pitää raja näkymättömänä. Tutkija muistuttaa, että kyse ei ole vain rajamuodollisuuksien vaivalloisuudesta, vaan myös muistoista "kovan rajan" aikaisista kauheuksista.
– Ihmiset eivät ole typeriä. Rajavalvonnan ei tarvitse näkyä, jotta se tuntuisi rajoittavalta, hän sanoo.
Britanniassa on esitetty esimerkiksi teknologian hyödyntämistä rajavalvonnassa. Hayward toteaa, ettei se tuo ratkaisua perimmäiseen kysymykseen siitä, mitä rajalla tapahtuu.
– Teknologian miettiminen tässä vaiheessa on sama kuin yrittäisi päättää talonsa valaistuksesta ennen kuin koko talolle on edes rakennuslupaa.
Rajalla odotetaan Britannian ideoita
Euroopan unioni -tutkimusohjelman johtaja Juha Jokela Ulkopoliittisesta instituutista sanoo, että koska Britannia nimenomaan haluaa eroon tulliliitosta, sisämarkkinoista ja vapaasta liikkuvuudesta, raja-asia on ratkaistava eri tavalla kuin Sveitsissä tai Norjassa.
– Jos EU:ssa on tietty tariffi mille tahansa tuotteelle ja Britanniassa tämä tariffi olisi EU-eron jälkeen alhaisempi, tavarat eivät voi päästä EU-rajan yli vapaasti. Muuten halvemmalla tariffilla Britannian kautta EU-markkinoille tulleella tuotteella olisi kilpailuetu, Jokela selittää.
EU:lle kuningaskunnan ja tasavallan välinen raja on yksi neuvotteluiden kynnyskysymyksistä kansalaisten oikeuksien ja Britannian erorahan ohella. Nyt niin Brysselissä kuin Dublinissakin voidaan oikeastaan vain odottaa.
– Toistaiseksi Britannian esityksiä on EU:ssa pidetty riittämättöminä. Yhteinen tahtotila on, ettei ulkorajaa haluta, mutta sitä, miten se voidaan käytännössä toteuttaa, ei ole ratkaistu, Jokela kertoo.