Pikkulasten oudot pelot hämmentävät vanhempia

Lasten pelot hämmentävät monia vanhempia, mutta ne ovat luonnollinen osa itse kunkin kehitystä. Ohjelmajohtaja, psykologi Marie Rautava Mannerheimin lastensuojeluliitosta muistuttaa, että maailma on syntyvälle vauvalle ihan uusi kokemus. Asiat voivat olla pelottavia, kun ne kohtaa ensimmäisen kerran.

- Kovat äänet, uudet kasvot ja hahmot voivat pelottaa lasta. Jo 1-vuotias voi pelätä outoja, uusia esineitä tai vaikkapa varjoja ja pimeää, Rautava sanoo.

Lasten tapa hahmottaa maailmaa muuttuu sitä mukaa, kun ajattelu iän karttuessa kehittyy. Samalla maailma alkaa myös muuttua pelottavammaksi. Lapsi tarvitseekin aikuista pelkojensa voittamiseen.

- Lapselle pitää luoda turvallisuuden tunne, lähestyä pelottavia asioita vaikka sylissä pitäen ja käydä niitä läpi. Ei pidä heittää häntä pelottaviin tilanteisiin ajatellen, että se karaisee.

Pikku-ukot keittiössä ovat lapselle todellisia

Ajattelun kehittyessä myös mielikuvitus alkaa laukata, ja näin syntyvät hirviöt eteisen takkien varjoista. Lapsensa tilanteeseen asettuessaan myös vanhempien kannattaakin käyttää mielikuvitusta apuna. Esimerkiksi sadut, leikit ja roolipelit ovat hyviä tapoja käsitellä lasten pelkoja.

Jos lapsi pelkää pikku-ukkoja keittiössä, pitää aikuisen muistaa, että hänelle ne ovat aivan todellisia.

- Lapsen pelkoa ei saa mitätöidä, vaan se täytyy ottaa tosissaan. Lapsen mielikuvitus tuottaa näitä pikku-ukkoja tai hirviöitä tai mörköjä sängyn alle, mutta niitä vastaan voi myös taistella mielikuvituksen keinoin. Isä käy sanomassa hirviöille, että nyt menette pois. Tai voidaan käsitellä niitä leikin kautta. Lapsi voi ottaa sankarin hahmon, joka voittaa hirviöt tai ajaa ne pois.

Edes kuolemasta ei saa valehdella

Ajattelun kehittyessä lapsi alkaa ymmärtää paremmin myös elämän rajallisuuden, jolloin mukaan tulee uudella tavalla myös pelko yksinäisyydestä. Erityisesti, jos lähipiirissä tai televisioissa on ollut jotain kuolemasta.

Lapsi katsoo televisiota, Lehtikuva.

- Lapsi saattaa alkaa pelätä äidin ja isän kuolemaa ja sitä, että hän jää yksin. Yksin jääminen on sisäsyntyinen pelko, se että pelkää menettävänsä suojan ja turvan.

Tärkeintä lapselle on kuitenkin se, että häntä ei jätetä yksin pelkonsa kanssa. Äidin ja isän tehtävänä on selittää asiat siten, että lapsikin ne tajuaa, mutta luoda hänelle samalla turvallisuuden tunnetta. Valehdella ei saa.

- Tosiasiat täytyy sanoa mutta sillä tavalla, että se on lapselle turvallista ja että hän pystyy sen hahmottamaan eikä se uhkaa hänen elämäänsä juuri sillä hetkellä. Jos lapsi kysyy äidiltä voiko tämä kuolla, siihen pitää vastata totuudenmukaisesti että kaikki kuolevat joskus. Samalla pitää kuitenkin korostaa, että äiti ei kuole pitkään aikaan ja että lapsi on jo vanha kun näin tapahtuu.

Pelko on tärkeä suojamekanismi

Mannerheimin lastensuojeluliiton Rautava muistuttaa, että lasten maailma ei loppujen lopuksi ehkä sittenkään ole niin kovin kaukana aikuisten maailmasta.

- Lapsi havainnoi maailmaa ja tuottaa selityksiä näkemälleen ja saada asioita haltuun. Sama on aikuisilla, monet uskonnot esimerkiksi ovat kehittyneet niin, että on yritetty selittää luonnonvoimia. Luulen, että monet aikuiset ovat unohtaneet, miltä itsestä aikanaan on tuntunut ja miten maailma on voinut näyttää kummalliselta ja oudolta.

Ja moni unohtaa myös sen, että kyllä aikuisetkin välillä vähän pelkäävät.

- Kyllä minäkin olen aikuisena joskus käynyt yksin kotona katsomassa kaapit ja sängyn aluset. Pelko on lajiin kuuluva ominaisuus, suojamekanismi että osaa olla tarpeeksi varovainen. Olisi vaarallista, jos lapsi olisi täysin peloton, hän voisi joutua vaikka mihin vaara-tilanteisiin, Rautava sanoo.

Mannerheimin lastensuojeluliiton internet-sivuille on koottu tietoa lasten peloista. Siellä on myös vanhemmille suunnattu työkirja lasten pelkojen käsittelemiseksi.