Australia/Ranska 2013. Ohjaus: Anne Fontaine. Käsikirjoitus: Christopher Hampton – Doris Lessingin romaanista. Kuvaus: Christophe Beaucarne. Leikkaus: Luc Barnier, Ceinwen Berry. Musiikki: Christopher Gordon. Pääosissa: Naomi Watts, Robin Wright, Xavier Samuel, James Frecheville, Ben Mendelsohn, Jessica tovey, Sophie Lowe. Kesto: 100 min.
Ranskalaisen Anne Fontainen (Coco ennen Chanelia) ensimmäinen englanninkielinen elokuva muistuttaa kypsän, hyvin makean hedelmän haukkaamista. Perfect Mothers (2013) pursuaa erilaisten elämänvalintojen pakottavuutta ja sovinnaisuuksien kaihtamista tabujen rikkomisen kautta.
Nobelisti Doris Lessingin The Grandmothers-novelliin perustuva draama äideistä ja heidän pojistaan on häkellyttävä elokuvaelämys, joka tuskin jättää ketään kylmäksi. Se on myös kahden upean naisnäyttelijän, Naomi Wattsin ja Robin Wrightin huikea nappisuoritus, jossa pinnan alla väreilee aina enemmän kuin mitä kullakin hetkellä voisi kuvitella.
Roz (Wright) ja Lil (Watts) ovat koko ikänsä olleet toistensa parhaita ystäviä. Molemmat asuvat perheineen Australian kauniilla rannikkoseudulla. Naapurukset viettävät vapaa-aikansa yhdessä ja myös heidän poikansa Ian (Xavier Samuel) ja Tom (James Frecheville) varttuvat erottamattomiksi kumppaneiksi.
Lilin poika Ian tunnustaa eräänä iltana tunteensa Rozille, joka empii vain hetken. Tom yhyttää äitinsä ja ystävänsä itse teossa, mikä ajaa nuorukaisen Lilin vuoteeseen. Ystävyydet joutuvat koetukselle, samoin käsitykset siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.
Asetelma saattaa kuulostaa banaalilta, ja noin lyhyesti kiteytettynä se sitä onkin. Anne Fontainen maltillisessa, kohtauksia kärsivällisesti rakentavassa ja tunnelmia oivaltavassa ohjauksessa mikään ei kuitenkaan tapahdu liian nopeasti tai pohjustamatta. Äitien ja nuorukaisten ihana yhteisymmärrys on valovuosien päässä insestisen tirkistelyn pöyhimästä moraalisesta närkästyksestä.
Rozin, Lilin, Ianin ja Tomin maailma tuntuu olevan irrallaan kaikesta muusta, mitä korostaa miljöön luonne loputtoman kukkeana kesäparatiisina. Mutta onko ikä vain numero ja mikä on lopulta ”täydellisen äidin” velvollisuus?
Tuomion enteet leijuvat ilmassa myrskypilvien lailla. Siitäkin huolimatta Lessing, Fontaine ja käsikirjoittaja Christopher Hampton osaavat solmia langanpäät toisin kuin äkkiseltään olettaisi.
Perfect Mothers on viittä vaille täydellinen elokuva. Kokonaisarvosanaa laskee ainoastaan Hamptonin ajoittainen sortuminen tahattoman koomisiin latteuksiin dialogissa. Kokeneelta käsikirjoittajalta sellaista ei olisi osannut odottaa.
Jos haluat elokuvalta muutakin kuin valmiiksi pureskeltua pakkopullaa, anna Perfect Mothersien haastaa itsesi. Et tule pettymään.
Teksti: Outi Heiskanen