Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan nostaa eteemme väistämättömän kysymyksen: miksei ihmiskunta kykene vieläkään estämään sotia keskuudessaan? Tässä on sentään menty Kuuhun, voitettu isorokko ja nostettu suuri osa planeetan asukkaista äärimmäisestä köyhyydestä.
On todella kummallista, että kaiken muun edistyksen keskellä ihmiset eivät ole oppineet järjestämään keskinäisiä asioitaan kestäväksi rauhantilaksi.
Ihmislaji on kuluneen vuosisadan aikana sentään perustanut kaksi maailman valtioiden yhteistyöelintä: ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kansainliiton vuonna 1920 ja toisen maailmansodan jälkeen Yhdistyneet kansakunnat vuonna 1945.
Kansainliitto oli voimaton estämään toista maailmansotaa. Yhdistyneet kansakunnat on ollut voimaton estämään meneillään olevaa sotaa Venäjän ja “lännen” välillä. Siitä huolimatta, että sota on jo aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan maailmanlaajuisesti vakavia seurauksia.
Silti en ole havainnut mitään keskustelua uuden kansainvälisen järjestyksen tarpeesta, lukuunottamatta Suomen entisen pääministerin Alexander Stubbin muutaman päivän takaista Twitter-päivitystä.
Ymmärrän, että uuden kansainvälisen järjestyksen idea on monin tavoin utopistinen.
Perusongelma on eurooppalaisin silmin yhtä yksinkertainen kuin pysäyttäväkin: meidän itsestäänselvyytenä pitämämme perusarvot – liberaali demokratia, oikeusvaltio ja sananvapaus – eivät ole suurimmalle osalle ihmiskuntaa ollenkaan yhtä itsestäänselviä. The Economist Intelligence Unitin demokratiaindeksin mukaan vain kahdeksan prosenttia ihmiskunnasta elää täydessä demokratiassa. Suomi kuuluu tähän pieneen vähemmistöön.