Svenska Teaternissa, Helsingissä saa perjantaina ensi-iltansa Henrik Ibsenin klassikkonäytelmä Peer Gynt. Sen on ohjannut Jotaarkka Pennanen, ja pääroolissa nähdään Riko Eklundh.
- Peer Gynt on oikeastaan varsin tyypillinen mies. Hän rakastaa äitiään, mutta haluaa lähteä seikkailemaan, tehdä jotakin oikein suurta, sanoo ohjaaja Jotaarkka Pennanen.
Myöskään viattoman Solveigin pyyteetöön rakkaus ei pidättele Peeriä, joka uskoo voivansa tulla vaikka keisariksi. Seikkaillessaan hän ei kuitenkaan huomaa, että unelma olisi ollut toteutettavissa.
- Keisarikuntaa jahdatessaan Peer itse asiassa pakenee itseään, ja elämä valuu hiekkaan, sanoo Pennanen.
Jotaarkka Pennanen luki näytelmän ensimmäistä kertaa 16-vuotiaana. Hän kertoo silloin samaistuneensa hyvin voimakkaasti Peeriin. Palatessaan tekstiin myöhemmin, on Pennasen näkökulma aina muuttunut. Samoin ovat Ibsenin näytelmän tulkinnat vaihdelleet eri aikakausina.
Välinpitämättömyyden teema tekee Peer Gyntistä ajankohtaisen
Ihmisten välinpitämättömyys huolestutti Henrik Ibseniä vuonna 1867 hänen kirjoittaessaan Peer Gyntiä. Teksti sisältää välillä terävääkin yhteiskunnallista kritiikkiä, satiirin muodossa.
Näytelmää kuitenkin esitettiin aluksi ajan kansallisromanttisessa hengessä, ja sen sadunomainen ilme korostui.
- Meidän esityksessä yhteiskunnallisella satiirilla on tärkeä tehtävänsä, sanoo Jotaarkka Pennanen. Mutta samalla tämä on myös kertomus matkasta - miehen suuresta seikkailusta, jonka loppuessa hän vasta oikeastaan löytää itsensä.
- Siinä on monta eri elementtiä. Se ei ole pelkästään "todellisuutta" tai "tässä ja nyt", vaan mukana on myös mielikuvitusmaailmaa ja Peerin alitajuntaa. Yleisö ei välttämättä aina tiedä mikä on totta ja mikä ei, kertoo näyttelijä Riko Eklundh, joka on Svenskanin Peer Gyntin.
Norjalaisten kansallisylpeys
Peer Gynt yhdisti Norjan kansalliskirjailijan ja kansallissäveltäjän tiet, kun Edvard Grieg sävelsi musiikin Ibsenin tekstiin. Ibsen oli kirjoittanut Peer Gyntin alunperin lukudraamaksi, eikä lainkaan näytelmäksi. Ibsenin mielestä teksti kuitenkin kaipasi musiikkia, ja kerrotaan että Edvard Grieg otti tehtävän vastaan - rahapulassaan. Griegin kerrotaan inhonneen koko tehtävää ja valittaneen, että teksti oli "mitä epämusikaalisinta".
Lopputuloksesta Ibsenin puolestaan kerrotaan todenneen, että musiikki oli aivan vääränlaista. Kantaesityksensä Griegin musiikki kuitenkin sai vuonna 1876.
Svenska Teaternin esitykseen musiikin on säveltänyt Markus Fagerudd.
(MTV3)
(Huomenta Suomi 17.10.2001)