Päivä ilman kännykkää

Eräs lukija ehdotti, että testaisi päivän ilman kännykkää. Sehän passaa, kokemusta on. Olin 43 vuotta ilman kännykkää. Miten saatoinkaan, parahdan usein iltaisin korva märkänä.
Kolmella neljästä suomalaisesta on kännykkä. Voisin edelleen olla se mystinen yksi, mutta vuosi sitten vaimo osti lahjaksi kapulan. Osaan käyttää sitä. Siinä on se pieni musta painike. Etusormella saan itseni ulottumattomiin.
Hyvä on, painetaan.
Kello on nyt 10.13. Vielä en mieti, kuka on ehkä yrittänyt soittaa. Mutta jo varttia yli yksitoista alkaa hermostuttaa. Jospa Steven Spielberg on kilauttanyt äänettömyyteen ja ehdottanut neljän miljoonan ennakkoa romaanini filmatisoinnista, mutta koska en vastannut, hän soittaa Arto Paasilinnalle. Toivottavasti Paasilinnan kapula on tippunut Espoonlahteen.
Kello 13.24. Välissä oli kolme tuntia kirjoitusta, sinä aikana en miettynyt kapulaa. Ennätys? Nyt lähden kaupungille hoitamaan asioita. Olen kaupungilla kaksi tuntia. Sinä aikana, tämän saan tietää illalla, vaimo on yrittänyt kuusi kertaa soittaa, että pitäisi ostaa verhonpidikkeitä, kuusiokolo-avain ja eräs siivousvempain, kun nyt kerran olet siellä .
Viisitoista vuotta sitten hän ei olisi voinut soittaa, joten illalla ovensuussa venttaava tilitys on hyvin nykyaikainen ilmiö. Kännykkä tuottaa eniten ärtymystä silloin kun ei ole päällä. Mustaa painiketta painamalla saa perheriidan päälle. Nokia. A little thing between love and hate.
Harhailen kaupungilla. Kun saan asiani hoidetuksi, räplään povaria. On se siellä, mutta ai niin: ei päällä. Helvetti, mistä jään paitsi juuri nyt kun olisi luppohetki pamista tyhjänpäiväisyyksiä.
Illalla selviää etten mistään.
Jore oli yrittänyt saada kiinni, asia: vittu hei, tosi hyvä paukku on sellanen, jossa on pari senttiä vodkaa, sit tota limee... Virtanen oli myös haikaillut ääntäni, asia: pörssissä on nyt tosi makee alfa, pyynti kohdallaan, lähetään kattoon, se on porvoossa. Sitten oli vielä joku tuntematon, joka oli jostain, laittomien keinoin tietysti, saanut kapulan numeron, asia: vittu se viimenen kirja oli karmee, sä oot lahjaton runkku.
Taidan painaa useammin mustaa painiketta.
Päivä ilman kännykkää oli siis juhlaa tasan siihen saakka, kun saan tietää ketkä kaikki olivat yrittäneet. Mä en saanu sua kiinni . Siinä lauseessa kiteytyy koko yksityishenkilöitä koskevan tiedonvälityksen jäteongelma.
Okei, et saanu mua kiinni. Onko maailma kaatunut, onko lapsia jäänyt auton alle, ovatko rakennukset sortuneet?
Sit toi kun sulla ei oo kapulassa vastaajaa .
Enkä hanki.
Vastaajattomuus on vapauteni viimeinen ripe. Siitä pidän kiinni. Kunnes saan kuulla, että Spielberg on jättänyt viestin Arto Paasilinnan vastaajaan...