Päätoimittajan kommentti: Kolme ilmiötä nousi ylitse muiden eduskuntavaaleissa – suomalaisten tahtotila ei jäänyt epäselväksi

Tämänkertaiset eduskuntavaalit tullaan muistamaan monesta asiasta. Vaalikampanjoinnissa etenkin Sdp markkinoi äänestäjille blokkiavaaliasetelmaa: vasemmisto vastaan oikeisto. Tähän asetelmaan kytkeytyi keskustelu taktisesta äänestämisestä, sillä Sdp houkutteli äänestäjiä muista vasemmistopuolueista varmistaakseen itselleen vaalivoiton.

Vaalivoiton Sdp totta vie saikin, ainakin jos katsotaan sen saamaa äänimäärää, prosentuaalista osuutta äänistä sekä sitä kaikista tärkeintä: paikkamäärää eduskunnassa. Se nousi 40:stä 43:een.

Sdp siis onnistui strategiassaan koota vasemmiston voimaa omaksi tuekseen. Samalla Sdp:n menestys oli kuolemansuudelma kahdelle hallituskumppanille, vihreille ja vasemmistoliitolle. Vihreät kärsi musertavan tappion, mutta toisin kuin kannatusmittaukset lupasivat, myös vasemmistoliitto otti kunnolla takkiin.

Yhteensä vasemmistopuolueet menettivät vaaleissa yhdeksän paikkaa, vaikka Sdp voitti kolme.

Sdp aliarvioi talouden vaaliteemana

Vaaleja Sdp:n sinänsä nerokas strategia ei kuitenkaan ratkaissut. Äänestäjien selkeälle enemmistölle Sdp:n tarjoama vaihtoehto ei nimittäin ollut uskottava. Jo nyt voi sanoa, että Sdp selkeästi aliarvioi talousasioiden merkityksen vaaliteemana, niin heikoilla eväillä puolueen puheenjohtaja pääministeri Sanna Marin oli vaalikeskusteluissa liikkeellä.

Marin on kiistatta Eurooppa- ja maailmanpoliittinen ilmiö, ja profeetta hän näyttää olevan myös omalla maallaan, Pirkanmaalla. Hän keräsi vaalipiiristään valtaisan äänisaaliin. Hänen takaansa ei kuitenkaan omasta puolueesta löytynyt riittävästi voimaa vaalien ykköspaikan saavuttamiseen.

Niinpä näiden eduskuntavaalien suurimmat ilmiöt pitää etsiä muualta.

Orpo on kuningas, Purra kuningatar

Moneen otteeseen lytätty Petteri Orpo todennäköisesti vaiensi kriitikot paitsi kilpailijoiden myös omiensa joukosta. Orpo otti opikseen muutamista aiemmista epäonnisista väittelyistä Marinia vastaan ja onnistui isojen medioiden tenteissä tuomaan kokoomuksen vaihtoehdon varsin selkeällä tavalla tarjolle äänestäjille. Orpo on nyt Suomen poliittisen kentän kiistaton kuningas.

Siinä missä Orpo on kuningas, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra on kuningatar. Vaikka Uusimaa onkin Suomen suurin vaalipiiri, Purran henkilökohtainen äänimäärä on silti häkellyttävä: yli 42 000 ääntä. Kukapa olisi uskonut keskellä Marin-maniaa, että Purra on maan ykkönen henkilökohtaisella äänimäärällä mitaten.

Harrastivatko porvarit taktista äänestämistä?

Palataan vielä taktiseen äänestämiseen, jota vaalikamppailun tiimellyksessä halusi kaupata äänestäjille erityisesti Sdp.

Käviköhän näissä vaaleissa lopulta niin, että kaikessa hiljaisuudessa taktista äänestämistä harjoittivat etenkin porvaripuolueiden kannattajat? Keskusta kärsi odotetun tappion, mikä tarkoittaa, että sievoinen joukko keskustan potentiaalisia äänestäjiä siirtyi kokoomuksen ja perussuomalaisten taa.

Vaalitutkimukset ehkä myöhemmin kertovat, kuinka moni muutosta halunnut porvariäänestäjä lopulta arpoi vaaliuurnilla kokoomuksen ja perussuomalaisten välillä. On kuitenkin selvää, että hallitustunnustelut ja sittemmin neuvottelut ovat todennäköisesti juoheammat, kun puolueiden maalintulojärjestys oli juuri tämä: kokoomus ykkönen ja perussuomalaiset kakkonen.

Koska Riikka Purra kertoi jo vaali-iltana puolueensa hallitushaluista, lienee todennäköisintä, että hallitustunnustelut alkavat kahden kärkipuolueen kesken. Se myös vastaa vaalien ilmiselvintä tulosta: suomalaisten äänestäjien selkeä enemmistö haluaa, että Suomen taloutta aletaan panna kuntoon ja asioita tärkeysjärjestykseen niin, että myös tulevat sukupolvet voisivat nauttia pohjoismaisen hyvinvointivaltion eduista.