Näkövammaisten Keskusliiton alaiselta Opaskoirakoululta valmistuu vuosittain keskimäärin 25 opaskoiraa. Ne ovat kalliita ”erikoislääkinnän apuvälineitä”, mutta myös eläviä olentoja, jotka sopivat paremmin yhteen yhden kuin toisen kanssa ja saattavat yhteistyön takutessa jopa lopettaa opastamisen kokonaan.
– Kun opaskoira luovutetaan käyttäjälle eli sokealle tai vaikeasti heikkonäköiselle henkilölle, siihen on laitettu panoksia kaiken kaikkiaan noin 50 000 euroa. Summa pitää sisällään ihan kaiken jalostustyöstä ja siitoskoirista lähtien, Opaskoirakoulun johtaja Riitta Liimatainen sanoo.
Kaiken kaikkiaan yhtenä vuonna valmistuvien koirien yhteishinta on siis noin 1,25 miljoonaa euroa.
– Rahoituspohjamme toimii niin, että omistamme itse kaikki töissä olevat opaskoirat. Niitä ei suinkaan myydä tai lahjoiteta kenellekään, vaan Opaskoirakoulu antaa ne ikään kuin leasingilla keskussairaaloille.
Keskussairaaloita laskutetaan vuosittain työssä olevien opaskoirien käyttövuorokausien mukaan.
– Keskussairaalat puolestaan saavat varansa yhteiskunnalta. Opaskoirat ovat virallisesti erikoislääkinnän apuvälineitä, Liimatainen selittää.
Opaskoirakoulun kouluttamien koirien lisäksi Suomessa on Invalidiliiton avustajakoiria, kuopiolaisen Opaskoirakoulu Viiksen opaskoiria sekä Ilmajoella toimivan yksityisen ammatinharjoittajan opaskoiria.
Emot itsekin opaskoirapentueista
Opaskoirakoulu kasvattaa ja kouluttaa käyttöön luovuttamansa opaskoirat itse.
– Opaskoirapentueiden emot ovat itsekin syntyneet opaskoirapentueisiin. Kun nartut ovat omia kasvattejamme, ne ovat tottuneet asumaan koiratarhalla eivätkä stressaannu siitä niin paljon. Lisäksi tunnemme niiden sukujen yksittäisetkin jäsenet erittäin hyvin.
– Jos narttu on hyvä koulutuksessa ja siitä halutaan opaskoira, niin sillä saatetaan teettää yksi pentue ennen kuin se lähtee töihin. Pääsääntöisesti siitoskoirat ovat kuitenkin vain siitoskoiria eli eivät toimi opaskoirina, Liimatainen sanoo.
Yksi siitosnarttu tekee elämänsä aikana Opaskoirakoululle yhdestä neljään pentuetta.
– Niistä jokaisen jälkeen arvioidaan, tehdäänkö sillä lisää pentuja vai ei.
– Siitosuroksistamme hyvin moni on peräisin muilta opaskoirakouluilta. Joko meille lähetetään spermaa, tai sitten uros käy meillä vierailulla.
Opaskoirakoulu saa koiria myös lahjoituksina.
– Jonkin verran ostamme pentuja itsekin. Lisäksi koiria tarjotaan välillä muilta virkakoiratahoilta, eläinhoitajia kouluttavista oppilaitoksista tai yksittäisiltä kasvattajilta.
"Symbioosi ihmisen ja koiran välillä"
Liimatainen arvioi, että Opaskoirakoululta jonottaa omaa opaskoiraa jatkuvasti noin 20 näkövammaista. Tällä hetkellä jonotusaika on noin puolitoista vuotta. Kestoa selittää se, ettei koiraa ja ihmistä voi laittaa yhteen umpimähkään.
– Meidän pitää selvittää hyvin tarkkaan, minkä tyyppinen ihminen on kyseessä, miten hän liikkuu ja millaisiin tarpeisiin hän tarvitsee koiran. Esimerkiksi näön menetyksen syyt ovat erilaisia, ja jos ihmisellä on jäännösnäköä, hän toimii eri tavalla kuin joku toinen näkövammainen.
– Etsimme koulutuksessa olevista koirista ne, jotka voisivat soveltua juuri tietylle henkilölle. Jos asiakkaalla on joitakin erityistarpeita tai muita vammoja näkövamman lisäksi, voi olla, että sopivan koiran löytymiseen menee pidemmän aikaa.
Valintaprosessia ei voi kiirehtiä.
– Kaikkein tärkeintä on, että koirasta muodostuu oikeasti opaskoira, että se oppii ottamaan vastuuta ja turvallisesti johdattelemaan ihmistä. Täällä koululla emme puhukaan opaskoirasta ja sen käyttäjästä, vaan opaskoirakosta – siinä on tavallaan symbioosi ihmisen ja koiran välillä. Ilman yhteistyön pelaamista voimakas luottamussuhde ei tule koskaan onnistumaan.
Joskus valinta menee pieleen. Joka vuosi yksi tai kaksi opaskoiraa joutuu vaihtamaan paikkaa.
– Asiakkaat itse saattavat olla hyvinkin hätäisiä sen suhteen, ettei kuvio toimi, mutta lopullisen arvion tekee kouluttaja. Yleensä vie puolesta vuodesta vuoteen ennen kuin asiat rupeavat jollakin tavalla kunnolla sujumaan.
Vähemmistö kestää eläkeikään
Opaskoirien eläkeikä on 12 vuotta.
– Silloin siirrämme koiran eläkkeelle, oli se miten hyvässä kunnossa tahansa. Haluamme, että koirallakin on vielä aikaa nauttia ihan tavallisen kotikoiran elämästä, Liimatainen sanoo.
Vain noin yksi kolmasosa koirista tosin jatkaa töissä 12 ikävuoteen asti.
– Osa poistuu aikaisemmin terveydellisistä syistä. Joskus koira ei myöskään enää vain halua opastaa. Homma siis jollakin tavalla hiipuu. Koira saattaa alkaa keksiä niin paljon jotakin muuta tekemistä, että siitä tulee opastuksen kannalta ongelmakäyttäytymistä. Tavallisella kotikoirallahan esimerkiksi se, että nuuhkii paljon, ei sinänsä ole mikään ongelma, Liimatainen toteaa.
Kuvat: Hannele Enqvist
Huomenta Suomessa esiteltiin kadonneita lemmikkejä etsivä etsijäkoira Pinja vuonna 2010. Katso video alta.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.