Olli Jalosen kahdenkymmenen vuoden maapallonympärysmatka

Kun Olli Jalonen sai idean uuteen romaaniinsa 1980-luvun lopulla, hän ei arvannut sen vievän häntä niin kauas. Maapalloa hän on matkannut sen vuoksi kymmeniä tuhansia kilometrejä. Valmiiksi kirja tuli parinkymmenen vuoden työn jälkeen.

Olli Jalonen (54) on varmasti huojentunut mies: vuosien ponnistus, uusi romaani, on valmis. Kiittäviä arvosteluja kerännyttä kirjaa on ehditty veikata jo Finlandia-palkintoehdokkaaksikin.

14 solmua Greenwichiin kertoo tähtitieteilijä Edmund Halleyn 350-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tehtävästä matkasta maailman ympäri. Matkakilpaan osallistuvat joukkueet etenevät Greenwichin pituuspiiriä myöten 1700-luvun keinoin, eli kävellen, veneellä ja ilmalaivalla.

Idea kuninkaalliselta postilaivalta

Romaanin idea syntyi parikymmentä vuotta sitten kuninkaallisen postilaivan peräkannella kaukaisella Saint Helenan saarella Atlantilla.

– Mietin, että olisi hienoa kertoa maailmasta ja ihmisistä nollameridiaanin kaltaisessa kapeassa tunnelissa. Aloin kehitellä ideaa eteenpäin heti laivalla, Olli Jalonen muistelee.

Romaanin piti ilmestyä alun perin jo viime vuosituhannen puolella. Tekeillä oli kuitenkin liian paljon muuta, jotta se olisi ehtinyt valmistua.

– Minulla oli monta kiinnostavaa kirjoitussuunnitelmaa siinä välissä, ja halusin tehdä ne ensin pois. Tein tätä siis pikkuhiljaa; keräilin karttoja, lueskelin, matkustelin paljon ja kirjoitin aina välillä.

Jalosen oli vaikea päästää kirja kädestä edes sitten, kun se lopulta valmistui.

– Se oli mielestäni valmis oikeastaan jo vuosi sitten. Viime hetkellä tulin kuitenkin katumapäälle ja päätin tehdä siihen vielä aika isoja muutoksia, kirjailija tunnustaa.

Monipuolinen taitaja

Olli Jalonen tuli julkisuuteen vuonna 1978 Otavan järjestämässä novellikilpailussa teoksella Unien tausta. Nykyään hän on maamme tunnetuimpia prosaisteja.

Kirjailijan työn lisäksi Jalonen on toiminut muun muassa toimittajana, tiedottajana ja tutkijana. Romaanien ja tietokirjojen lisäksi hän on kirjoittanut näytelmiä, kuunnelmia ja elokuvia. Hänen teoksiaan on käännetty ruotsiksi, norjaksi, viroksi ja saksaksi. Lisäksi Jalonen on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja. Finlandian hän voitti vuonna 1990 romaanilla Isäksi ja tyttäreksi.

Jalonen on naimisissa kirjailija Riitta Jalosen kanssa. Yhdessä he tekivät Matkailijan Irlanti -kirjan vuonna 1980.

Matkakirja vai kirja matkasta?

Olli Jalosen uudessa kirjassa on aineksia niin matka-, seikkailu- kuin jännityskirjaankin. Itse Jalonen luonnehtii kirjaansa tarinaksi kaipauksesta.

– Nyt kun se on valmis, minusta tuntuu, että itselle siinä on tärkeintä jonkinlainen ihmisen yleinen kaipaus.

Jalonen pohtii, että ihminen kaipaa ainakin jonnekin toisaalle, toiseen paikkaan, toisen ihmisen luo; menneeseen tai tulevaan.

– Toki eri kirjoitusvaiheissa nousivat erilaiset asiat tärkeimmiksi. Joskus jokin pieni luonnon- tai myrskyn kuvaus tuntui itsestä hienolta: oli kuin olisi maalannut tai piirtänyt pienen kuvan.

Jos romaanin haluaa lukea matkakirjana, on hyvä ottaa huomioon, että sen ohjein ei välttämättä löydä perille. Kyseisellä reitillä on myös joitain hyvin vaikeita osuuksia.

– Se on yksi vaikeimmista kohdista kiertää maapallo. Toisaalta jos ekologisesti haavoittuvimmat ja vaarallisimmat vaiheet tehdään vanhanaikaisesti ilmapallolla tai ilmalaivalla, niin kuin tässä kirjassa, matka on mahdollinen eikä tuhoa planeetan pintaa niiltä kohdilta, Jalonen tietää.

90 000 kilometriä kirjan vuoksi

Innokkaana matkaajana Olli Jalonen kuvaa maailman eri kolkkia elävästi. Välillä lukija hytisee hyisellä Etelämantereella, välillä lumoutuu fosforin valaisemista laineista Tyynellä valtamerellä.

– Tämän parinkymmenen vuoden aikana, kun kirjoitin kirjaa, sovitin matkani usein sellaisiin kohteisiin, että ne sattuivat Greenwichin meridiaanille. Laskin kerran, että kun maapallon ympärysmitta on 40 000 kilometriä, olin matkustanut tavalla tai toisella tämän kirjan vuoksi 90 000 kilometriä.

”Ei” lavastetulle tosi-tv:lle

Siinä missä 14 solmua Greenwichiin -kirjan matkatekniikka on vuosisatoja vanhaa, matkalaisten käyttämä tietotekniikka on uusinta uutta. 2000-luvun henkeä on myös siinä, että retkikunnan maapallon ympäri matkaaminen on osa eräänlaista tosi-tv-ohjelmaa.

Kun Olli Jalonen aloitti kirjansa kirjoittamisen 1990-luvulla, tosi-tv oli vielä varsin tuntematon ohjelman muoto. Formaatin räjähdyksenomaisen kasvun vuoksi hän halusi vähentää sen osuutta lopullisesta versiosta.

Itse Jalonen voisi lähteä vastaavanlaiselle matkalle, mutta kaikenlaisiin tosi-tv-projekteihin häntä ei saisi edes matkailun nimissä.

– Jos olisi jotenkin kiehtova matkakohde tai matkustustapa, varmaankin lähtisin mukaan, mutta tuskin lähtisin mihinkään lavastettuun todellisuuteen.

Romaanihenkilöt ottivat vallan

14 solmua Greenwichiin -kirjan retkikunta tekee matkaa välillä hyvin pienessä tilassa. Romaani kuvaakin paitsi matkaa maapallon ympäri myös matkaa ihmiseen.

– Mitä pidemmälle sitä kirjoitti, sitä enemmän korostuivat ihmisten sisäiset omat asiat, Jalonen kertoo.

Jossain vaiheessa kirjan väki alkoi jopa elää omaa elämäänsä Jalosen päässä.

– Vaikka se tuntuu oudolta, aina en voinut aamulla tietää, mikä viha tai rakkaus sinä päivänä alkaa itää. Annoin kirjan ihmisille myös hyvin paljon vapauksia. He elivät niin kuin elivät, ja matka sujui niin kuin sujui. Minulla oli paljon alkuperäiskaavailuja matkan kulusta, mutta heitin niitä sitä mukaa roskiin, kun kirjoittaminen eteni ja huomasin, että eivät ihmiset niin toimineetkaan.

Jopa kirjan lopputulos oli lopulta yllätys kirjailijalle.

– Pidin sitä avoimena loppua myöten hyvin pitkälle, ihan viimeisiin ensimmäisen kirjoitusvaiheen päiviin tai kuukausiin asti. Vasta kun laitoin kirjan viimeisen pisteen, tuli sellainen tunne, että sen on loputtava juuri tähän.

Romaani vapauttaa mielikuvituksen

Olli Jalonen väitteli kaksi vuotta sitten filosofian tohtoriksi. Väitöskirja Hitaasti kudotut nopeat hetket käsittelee kirjoittamisen assosiaatiota 1900-luvun suomalaisessa proosassa. Parhaillaan hän on taiteen keskustoimikunnan nimeämä taitelijaprofessori. Professorina hän käsittelee muun muassa taiteilijoiden sosiaaliturva- ja tekijänoikeusasioita.

Asiatekstin tekeminen ja uusimman romaanin kirjoittaminen ovat lomittuneet toisiinsa hedelmällisesti.

– Tieteellisen tekstin tekeminenhän on hyvin kurinalaista. Kurinalaisten jaksojen jälkeen ja erityisesti solmukirjan viimeisessä rutistusvaiheessa tunsin, että nyt ajatukset ovat vapaat ja saan käyttää kaikkea mielikuvitusta, mitä päässä on, Jalonen selittää.

”Näin sitä matkataan Tyynellä valtamerellä”

Olli Jalonen pitää matkustamista, mutta kirjoittamisessa häntä inspiroivat enemmän muut asiat.

– Tämän kirjan takia matkat olivat tärkeitä, koska kun oli niillä, tuli paljon ideoita kirjoittaa. Eniten kuitenkin innosti vapaan mielikuvituksen käyttö ja se, ettei ole rajoja, tyyliin ”näin tässä vain istutaan huonossa työtuolissa ja matkustetaan Tyynellä valtamerellä!”

Oikeilta matkoilta ovat jääneet mieleen erityisesti Uusi-Seelanti ja Fidzi.

– Haluaisin palata varsinkin Uuden-Seelannin lähivesille ja Fidzi-saarten pienimmille saarille, koska siellä oli kiehtovia maisemia. Tuvalusta on jäänyt voimakkaimmin mieleen valtava valkoinen valo, jollaista en ole kokenut koskaan. Aurinko ja valo tulivat myös maasta, ja se oli jotenkin hämmentävää; siellä yritti hakeutua koko ajan puiden varjoon.

Olli Jalonen Radio Novan Helmi-hetkessä. Lue arvostelu romaanista 14 solmua Greenwichiin ja osallistu kirjakeskusteluun. Olli Jalonen kertoo kirjastaan Otavan sivuilla.