Luonto varastoi energiaa rasvaan, myös kasvikunnassa. Öljykasvien siemenistä erotettavat kasviöljyt ovat merkittävin ja myös huokein ravintorasva maapallolla. Maailmanlaajuisesti ajatellen tärkeimmät öljykasvit ovat soija, öljypalmu, rypsi, auringonkukka, puuvilla, maapähkinä ja kookospalmu. Lisäksi öljyä puristetaan pellavansiemenistä, maissista, manteleista, rypäleiden- sekä seesaminsiemenistä sekä hasselpähkinöistä. Oman maamme kultaa, rypsiä, lukuun ottamatta öljykasvit menestyvät yleensä parhaiten lämpimissä maissa.
Raaka-aineesta riippumatta kasviöljyn valmistus aloitetaan siementen (tai muun kasvinosan) puhdistamisella ja kuorimisella. Tämän jälkeen suoritetaan mekaaninen kylmäpuristus. Tässä vaiheessa kasvista tai siemenistä irtoaa noin kolmasosa öljystä. Käsittelyn aikana lämpötila ei saa nousta yli 60 asteen. Öljy puhdistetaan, suodatetaan ja pullotetaan.
Oikea öljy oikeaan käyttötarkoitukseen

Öljyjen kuumennuksen kestossa on eroja. Tämän vuoksi on oleellista tietää, mitkä öljyt sopivat mihinkin käyttötarkoitukseen.
Lämmönkestoltaan huonoja (savuavat liian korkeassa lämpötilassa) ovat: hasselpähkinä-, pellavansiemen-, maissi-, soija- ja oliiviöljy. Nyrkkisääntönä voidaan pitää kylmäpuristettujen öljyjen käyttöä ainoastaan salaatinkastikkeissa. Hyvää kylmäpuristettua neitsytöljyä (italiaksi extra vergine, englanniksi extra virgin, ranskaksi vierge extra) ei kannata tuhlata koskaan paistamiseen.
Paistamiseen tarkoitettujen öljyjen tulisi kestää 218 asteen kuumuuden savuamatta. Tällaisia öljyjä ovat muun muassa auringonkukka-, rypsi-, maapähkinä ja rypälesiemenöljyt. Näitä voi käyttää myös uppopaistamiseen eli friteeraamiseen.




