Vain 42 prosenttia nuorista naisista on kiinnostunut johtotehtävistä tulevaisuudessa.
Vaikka uutiset maalaavat työelämästä usein kuvaa uuvuttavana ja näköalattomana, 80 prosenttia nuorista suhtautuu tulevaisuuden työelämään myönteisesti.
Asia käy ilmi Työterveyslaitoksen Työ 2030 -ohjelman tilaamassa Nuoret ja johtajuus -kyselyssä, jossa selvitettiin nuorten asenteita työelämään ja johtajuuteen. Kyselyyn vastasi 500 ikähaarukaltaan 16–29-vuotiasta nuorta vuoden 2021 lopulla.
Kyselyssä selvitettiin myös sitä, kuinka moni nuori näkee itsensä tulevaisuuden johtajana.
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Lotta Leinonen kertoo yllättyneensä siitä, miten naisten ja miesten ajatukset johtotehtävistä poikkeavat. Kyselyyn vastanneista miehistä 66 prosenttia kertoo näkevänsä itsensä johtotehtävissä tulevaisuudessa. Samaan aikaan naisista sama luku on 42 prosenttia.
– Siinä on luokattoman iso ero, Työ 2030- ohjelman ohjelmajohtaja Sanna Kulmala toteaa.
Johtajat koetaan yhteishengen nostattajiksi
Vastaajien mukaan tulevaisuudessa johtajat ovat työntekijöitä varten, eikä toisinpäin. Johtajien tärkeimmät tehtävät liittyvät nuorten mielestä yhteisön rakentamiseen.
– Tulevaisuudessa korostuu se, millä tavalla rakennetaan yhteishenkeä ja kannustetaan. Ja miten kaivetaan työntekijöistä parhaat puolet esiin, Leinonen sanoo.
Siksi Kulmala ennustaa ylhäältä alaspäin kulkevan autoritäärisen johtamismallin vääjäämättä väistyvän. Silti vastauksissa oli havaittavissa ristiriitaa.
– Ne nuoret, jotka eivät nähneet itseään tulevaisuudessa johtajina, kertoivat syyksi sen, että he eivät ole riittävän ekstroverttejä tai karismaattisia, Kulmala sanoo.
Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajan Konstantin Kouzmitchevin mukaan hänelle introvertistä luonteesta on ollut hyötyä johtotehtävässä.
– Introverttinä pystyy tuomaan muiden ominaisuuksia esille ja saada ihmiset loistamaan ympärillä, Kouzmitchev perustelee.
Kyselyssä johtajuustaitojen ajateltiin karttuvan parhaiten työelämässä uravuosissa mitattuna. Lähes 60 prosenttia vastaajista piti myös johtajan ikää mittarina johtamistaitojen kehitykselle.
Sen sijaan vapaaehtoistoiminnan ja harrastusten kautta hankituille johtajuustaidoille annettiin vähemmän painoarvoa.