Saimaalla tehdään ensi kesänä vesistön sisäisiä norppien siirtoja ensimmäistä kertaa yli 30 vuoteen. Asiasta kertoo luonnonsuojelujärjestö WWF Suomi.
Siirroilla on tarkoitus turvata norppakannan kasvua taantuneilla norppa-alueilla ja ylläpitää saimaannorpan perinnöllistä monimuotoisuutta.
Siirtojen toteutuksessa ovat WWF Suomen lisäksi mukana Itä-Suomen ja Helsingin yliopistot sekä Metsähallituksen Luontopalvelut. Suunnitelmana on siirtää touko–kesäkuussa arviolta viisi saimaannorppaa Pihlajavedeltä Kolovedelle ja eteläiselle Saimaalle.
Apua esimerkiksi sopeutumisessa ilmastonmuutokseen
Tutkimusten mukaan saimaannorpan geneettinen monimuotoisuus on erittäin niukkaa. Nykyinen norppakanta periytyy 1980-luvulta, jolloin saimaannorppia oli vain noin sata yksilöä. Tätä nykyä kanta on noin 440 norppaa, mistä on kiittäminen pitkälti suojelutoimintaa.
Eli vaikka kanta on kasvanut, iso osa nykynorpista on melko läheistä sukua toisilleen. Lisäksi norppakanta on jakautunut geneettisesti edelleen eriytyneisiin osakantoihin, koska saimaannorpat eivät juuri muuta alueelta toiselle.
Eri osissa Saimaata asustaa siis norppia, joilla on yksittäisiä geenivariantteja, joita ei tavata järven muissa osissa elävillä norpilla. Yksipuolisuus ei ole lajin selviytymisen näkövinkkelistä hyvä asia.
Norppien siirroilla pyritään ylläpitämään jäljellä olevaa perinnöllistä monimuotoisuutta ja ehkäisemään osakantojen eriytymistä.
Tutkimusjohtaja Petri Auvinen Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutista sanoo, että monipuolisemmasta geenipohjasta voi olla saimaannorpalle etua esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.
– Jos norpan genomin vaihtelua pystytään lisäämään eri puolilla Saimaata, eri norppapopulaatiot toivottavasti selviävät paremmin tulevaisuuden uhkista, joita emme edes tiedä vielä, Auvinen sanoo STT:lle.
Tietoa siirtojen pitkäaikaisista vaikutuksista saadaan aikanaan tutkimalla tulevia norppasukupolvia. Ehtona on, että norpat saavat jälkeläisiä.
Lue myös: Saimaannorppa ei ehkä olekaan lähisukua nykyisille itämerennorpille
Kolovedellä kanta on jo eriytynyt
Alueet, joihin norppia siirretään, eivät ole valikoituneet sattumalta. Kolovedellä näyttää tutkimusten mukaan siltä, että norppakanta olisi siellä jo geneettisesti eriytynyt. Etelä-Saimaalla kehitys vaikuttaisi olevan samansuuntainen.
Vaikka siirtojen taustalla on siis ajatus perinnöllisen monimuotoisuuden lisäämisestä, liittyvät siirrot olennaisesti myös norppakannan kasvun turvaamiseen.
Koloveden kansallispuiston alueella Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnissa on ollut perinteisesti suhteellisen paljon norppia. Norpat ovat kuitenkin viime vuosina vähentyneet.
– Vielä 2000-luvun alkupuolella Kolovedellä syntyi vuosittain neljästä viiteen kuuttia, luonnonsuojelun erityisasiantuntija Miina Auttila Metsähallituksen Luontopalveluista kertoo STT:lle.
– Tämän jälkeen sieltä on kuollut viisi lisääntymiskykyistä aikuista norppaa, mikä on näkynyt niin, että välillä siellä ei ole syntynyt ollenkaan poikasia.
Norpat kuolivat Auttilan mukaan pääosin vanhuuteen. Oli todennäköisesti puhdasta sattumaa, että niin moni norppa saavutti elämänsä päätepisteen lähes yhtä aikaa Kolovedellä.
Tällä haavaa alueella elelee Auttilan mukaan yksi lisääntyvä naaras, joka on synnyttänyt vuosittain yhden kuutin. Yksilö ei ole kuitenkaan saanut poikastuotannon ylläpitämiseen vetoapua muilta lajitovereiltaan.
– Kolovesi sijaitsee ikään kuin pussinperällä, jonne on pitkä ja kapea vesiyhteys. Norpat eivät tunnu löytävän sinne omin avuin, Auttila kertoo.
Lue myös: Nuori saimaannorppa hukkui kalaverkkoon Puumalassa
Vuonna 1992 siirretty Venla-naaras on saanut jälkeläisiä useassa polvessa
Etelä-Saimaalla puolestaan poikastuotanto toimii: Lietvedellä ja Suur-Saimaalla norppapopulaatio on kasvanut.
Sen sijaan Petraselän alueella, jossa on Etelä-Saimaan suurin norppapopulaatio, kanta-arvio on pysynyt vuodesta 2013 lähtien noin 30 yksilössä.
– Etelä-Saimaa on ollut norpalle hyvä alue, jossa kanta on kasvanut, Auttila sanoo.
– Petraselältä kuitenkin siirtyy yksilöitä viereisille alueille Lietvedelle ja Suur-Saimaalle.
Saimaannorppia on siirretty kerran aikaisemmin vuonna 1992, kun Venla-naaras siirrettiin Haukivedeltä Etelä-Saimaalle.
Venla on edelleen elossa, ja se on saanut 30 vuodessa jälkeläisiä useassa polvessa. Onnistunut kokeilu rohkaisee norppien siirtoon myös tulevana kesänä.
– Lähtökohtaisesti tiedetään, että norppa jää niille alueille, joille se siirretään, ja myös sopeutuu hyvin, Auttila sanoo.
Lue myös: Saimaannorpille apukinoksia kolanneita odotti karu näky – "Tämä on räikeää norppien häirintää"
Poikaskuolleisuus johtuu käytännössä ihmisen toiminnasta
Saimaannorpan kanta-arvio on hiljalleen ollut nousussa. Samaan aikaan myös syntyvien poikasten määrä on noussut. Kuutteja syntyy nyt vuosittain noin 90, kun vuosina 2010–2013 poikasia syntyi vuodessa noin 60 kappaletta.
Kannan kasvun suurin este on poikaskuolleisuus.
– Ilmastonmuutos ja ihmisen aiheuttamat häiriöt pesimäaikana vaikuttavat eniten, Auttila sanoo.
– Lisäksi kalaverkkoihin kiinni jääminen on merkittävä kuolleisuuden aiheuttaja vieroitusikään ehtineille ja omille teillensä lähteneille poikasille.
Ilmastonmuutoksen myötä epävakaisiksi muuttuneet talvet hankaloittavat norppien pesänrakentamista. Saimaannorppa tekee pesänsä lumikinoksiin, joita ei välttämättä nykytalvina enää synny riittävästi.
Ihminen voi häiritä norpan pesimistä myös esimerkiksi viettämällä aikaa kesämökillä. Saimaalla hylje ja ihminen asuvat poikkeuksellisen lähellä toisiaan.
– Norppa voi tehdä pesänsä kesämökin rantaan, jos mökki on talvella käyttämättä, Auttila sanoo.
– Pesintä häiriintyy, jos ihmiset tulevat vaikka viettämään mökille pääsiäistä maalis–huhtikuussa. Pesää ei välttämättä huomaa kinoksesta hyvänä talvena mitenkään.
Pesiä häiritään myös järven jäällä. WWF Suomi tiedotti maanantaina tapauksesta, jossa moottorikelkkailija oli ajanut norpan pesän päältä useita kertoja viime viikonloppuna.
– Tuon tyyppistä ajelua näkee valitettavasti vuosittain, Auttila toteaa.
– Kyse oli todennäköisesti siitä, että moottorikelkalla on hypätty luodon tai rantakinoksen päältä. Sitten ei joko ajatella, että siinä voi olla pesä alla, tai sitten ei vain välitetä.