Neljälle HS:n toimittajalle kunnianloukkaussyyte

Kyse on lehdessä tammikuussa 2008 julkaistusta "Seksuaalista häirintää" -jutusta. Syyttäjä Simo Kolehmaisen mukaan syytteen saaneet olivat olleet joko laatimassa kirjoitusta tai päättämässä sen julkaisemisesta.Esitutkinnassa he kaikki ovat kiistäneet syyllistyneensä asiassa rikokseen.

Lehden päätoimittaja Janne Virkkunen ei saanut syytettä, koska asiassa ei ole ilmennyt todennäköisiä syitä epäillä hänen olennaisesti laiminlyöneen toimitustyön johto- tai valvontavelvollisuuttaan.

Alun perin rikosilmoituksen teki kaksi kansanedustajaa, mutta Lauri Oinonen ilmoitti esitutkinnan aikana peruvansa rangaistusvaatimuksen. Näin ollen syyttäjälle päätyi vain Lyly Rajalan osuus.

Helsingin käräjäoikeudesta kerrotaan, että oikeudenkäynti alkaa aikaisintaan maalis-huhtikuussa.

Häirintäkohu nousi otsikoihin tammikuussa

Juttu julkaistiin 27.1.2008

Eduskunnassa tapahtuva seksuaalinen häirintä nousi esiin, kun eduskunnassa tehty selvitys tuli julki 24. tammikuuta. Kyselyyn vastanneista sadasta naistyöntekijästä yli 30 ilmoitti kokeneensa sanallista häirintää.Selvitys herätti vilkasta keskustelua tiedotusvälineissä.

Eduskunnassa tapahtuva seksuaalinen ahdistelu nousi uudelleen voimakkaasti otsikoihin, kun Helsingin Sanomat julkaisi asiaa käsittelevän jutun Sunnuntai-sivuillaan 27. tammikuuta. Sen pohjana oli eduskunnassa työskenteleville naisille tehty soittokierros. Jutussa mainittiin nimeltä seitsemän mieskansanedustajaa, joiden nimettömät lähteet katsoivat syyllistyneen häirintään.

Nimellä ja kuvalla mainittuja mieskansanedustajia kuvailtiin muun muassa "kalapuikkoviiksi-sektoriksi" ja "seksistisiksi wannabe-alfauroksiksi".

Jutun mukaan sopimaton käytös oli ollut muun muassa "inhottavaa vihjailua", "rasvaläpän heittämistä" ja "rintojen intensiivistä tuijottamista hississä ja kuntosalilla".

Rajala haluaa Suomeen mediatuomioistuimen

Tutkintapyynnön kohujutusta tehnyt Rajala kertoi päätöksen kuultuaan valmistelevansa ryhmätoverinsa Eero Lehden kanssa lakialoitetta media- tai julkisuustuomioistuimen perustamisesta.

-Suomessa on kolme asiaa mennyt överiksi jo vuosia sitten, ne ovat sananvapaus, tasa-arvo ja tietosuoja, Rajala listasi.

Rajala sanoi, ettei pidä kustantajien rahoittamaa Julkisen sanan neuvostoa ja sen sanktioita minään. Hän kertoi tehneensä asiasta tutkintapyynnön paljolti JSN:n sisäsiittoisuuden vuoksi.

Rajala sanoi ihmettelevänsä hieman sitä, että HS:n päätoimittaja ei saanut syytettä.

-Johtuen lähinnä siitä, että olen vanha merimies ja tiedän, että kapteeni vastaa laivasta myöskin nukkuessaan.

Langettavia päätöksiä jo aiemmin

Jutussa nimetyistä kansanedustajista valtaosa päätyi tutkintapyynnön sijaan tekemään kantelun tiedotusvälineiden etiikkaa puivalle Julkisen sanan neuvostolle. JSN antoi maaliskuussa 2008 Helsingin Sanomille neljä langettavaa päätöstä.

JSN:n mukaan kansanedustajan on asemansa vuoksi varauduttava kärjekkääseenkin arvosteluun ja kestettävä sitä varsinkin silloin, kun kritiikki kohdistuu hänen toimintaansa eduskunnassa. Julkisen sanan neuvosto katsoi, että kantelijat olivat tässä tapauksessa joutuneet erittäin kielteiseen julkisuuteen. Lehti oli kuullut heitä samanaikaisesti, mutta se ei neuvoston mielestä korjannut syntynyttä vahinkoa.

Lehden olisi pitänyt yksilöidä tarkemmin se arvostelu, joka kuhunkin kantelijaan kohdistettiin. Silloin myös yleisöllä olisi ollut parempi mahdollisuus puntaroida, millaisesta häirinnästä on kyse. Myös kantelijat olisivat tällöin voineet puolustautua paremmin, ja neuvostolla olisi ollut tilaisuus arvioida artikkelin totuudellisuutta ja näyttöjen riittävyyttä, kuitenkin ilman vaaraa lähteiden paljastumisesta.

Lue kohusta lisää tästä:Kohu Helsingin Sanomien häirintäjutusta

(MTV3-STT)