Kuolevan ihmisen ajatuksissa pelko on usein päällimmäisenä. Elämän parhaat muistot liittyvät läheisiin ihmisiin.
– Surullisinta ja hankalinta on valmistautuminen elämästä luopumiseen. Tulee monenlaisia pelkoja: onko kuolema vaikea, liittyykö siihen kipuja, tukehtuuko? Jääkö täysin toisten avun varaan? Lisäksi joutuu pohtimaan, miten ihmiset, joiden kanssa on viettänyt elämänsä, pärjäävät oman poismenon jälkeen.
Näin kuvailee Terhokodin johtaja, ylilääkäri Juha Hänninen muutoksia, joita ihmisessä tapahtuu, kun tämä tietää kuolevansa.
– Loppua kohti myös ihmisen sosiaalinen piiri supistuu. Kuoleva ei välttämättä halua olla tekemisissä juuri muiden kuin aivan läheisimpien kanssa ja kieltäytyy jäähyväisiä jättävien tuttavien vierailuista. Se on ihan tavallista, eikä siitä kannata loukkaantua.
Niin sanotusta normaaliudesta kiinni pitäminen on silti tärkeää kuolemankin lähestyessä.
– On vaikeaa, jos ihminen joutuu ikään kuin pelkästään tekemään kuolemaa niin, että koko muu elämä muuttuu jo, kun saa tietää kuolevansa. Saattohoidossa potilaita rohkaistaan tekemään ihan tavallisia asioita yhdessä perheen kanssa. Fyysisen kunnon kannalta on tärkeää pitää kiinni myös hygieniasta, syömisestä ja nukkumisesta.
Saattohoitopotilas viipyy osastolla keskimäärin pari viikkoa.
– Keskiarvo kuitenkin vääristää. Käytännössä osa on pari kuukautta, osa muutaman päivän. Potilaita on myös kotihoidossa, ja heidän kohdallaan saattohoito kestää pidempään – kuukausista jopa vuosiin.
Tarkkaa kuolemanhetkeä ei pystytä ennustamaan.
– Kun aikaa on jäljellä enää päivä tai tunteja, tiettyjä ilmiöitä kyllä tapahtuu. Tajunnantaso ja yhteydenpito alkavat heiketä, hengittäminen muuttuu katkonaiseksi, ihon väri kalpenee tai harmaantuu, nieleminen loppuu, turvotus voi lisääntyä… Joku tosin saattaa elää pari viikkoa senkin jälkeen, kun näyttää, että nyt hän kuolee.
– Lopussa saattohoitopotilaat muistelevat elämän parhaiden asioiden liittyneen usein jotenkin ihmissuhteisiin ja läheisiin. Niistä tulee hyvän olon tunne. Toisaalta ne voivat aiheuttaa myös pahan olon tunteen, jos asiat ovat menneet huonosti esimerkiksi omien lasten tai vanhempien kanssa. Työhön liittyvistä saavutuksista harvempi enää iloitsee kuoleman lähestyessä.
Katso myös Hännisen haastattelu Studio55.fi-ohjelmassa:
24:47
Kuva: Colourbox.com
Lue myös: Kuinka kohdata sureva ihminen? Lue vinkit sanoihin ja tekoihin