Myyräkanta vaihteleva eri puolilla Suomea

Pelto- ja metsämyyrät sukulaisineen ovat vallanneet laajoin joukoin alueen, joka ulottuu Suomenlahden rannikolta Jyväskylän korkeudelle. Läntinen Suomi - Satakunta ja Pohjanmaa - on jäänyt lähes myyrittä, samoin keskisestä Suomesta Padasjoki on myyrätöntä aluetta. Niiden aiheuttamilta tuhoilta voi yrittää suojautua erilaisilla tötteröillä ja karkotteilla.

Metsätalousteknikko Asko Kaikusalo Metsäntutkimuslaitoksesta kertoo, että taimituhoja on jo havaittu myyräalueella. Myyrien ennustetaan popsivan kesän kuluessa lisää pellonmetsitystaimikoita ja muita taimikoita. Ensi kevättalvella myyrien juhlat ovat ohi ja myyräkannat romahtavat, Kaikusalo arvioi.

Ennusteessa ei puhuta ollenkaan vesimyyristä. Tämän myyrälajin esiintyminen on niin laikuttaista ja epäsäännöllistä, että sitä on mahdoton ennustaa. Vesimyyrä on juuri se peto, joka varastaa perunat perunamaasta ja jyrsii omena- ja marjapensaat juurettomiksi, Kaikusalo varmistaa. Vesimyyrän nimi ei sovi Kaikusalon pirtaan. -Se on jumalattoman huono nimi, kun myyrä kaivelee kekojaan kuivalla maalla. Kyllä vesimyyrä ui ja sukeltaa taitavasti, mutta valtaosa vesimyyristä ei näe eläessään vettä.

Maamyyrä, joka ei ole ollenkaan myyrä, tekee usein vesimyyrän tavoin multakasoja. Maamyyrä ei kuitenkaan jyrsi puiden runkoja. Pikkumyyrien suurin tihutyö on kaluta puista ja pensaista kuori maanrajasta ylöspäin. Taimikoissa pikkumyyrät saavat näin aikaan melkoista tuhoa.

Asiantuntijat puhuvat ns. pikkumyyristä, joilla he tarkoittavat pelto- ja metsämyyriä monine sukulaisineen. Pikkumyyrien koko vaihtelee kymmenen sentin molemmin puolin. Vesimyyrä voi olla jopa parikymmensenttinen jössikkä.

Peltomyyrä on ylteinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Sen kookkaampi lähisukulainen hoitelee pohjoisessa peltomyyrän virkaa. Etelä- ja Keski-Suomessa yleinen metsämyyrä saa Metsä-Lapissa rinnalleen punamyyrän ja harmaakuvemyyrän.

Pikkumyyrät eivät kaivaudu. Ne eivät tee multakasoja, vaan elävät maan pinnalla heinikossa tai metsän varvikossa. Ne kaihtavat esille tuloa, sillä se on aina vaarallista. Pikkumyyrät elävät maan pinnalla ja juoksevat vikkelästi. Toiset niistä jopa kiipeävät ketterästi taimen latvaan. Ne eivät ole jotain omituisia ja hitaita mönkijöitä niinkuin lasten lauluissa kerrotaan.

Peltomyyrä muistuttaa tavattomasti hiirtä. Myyrällä on vain lyhyempi häntä kuin hiirellä ja se on aavistuksen hiirtä "töpäkämpi" (pulleampi) ja sillä on hiukan pienemmät korvat kuin hiirellä. Myyrät ovat talttahampaisia jyrsijöitä. Myyrä nimen saanut maamyyrä ei ole myyrä, vaan suippokuonoinen matojensyöjä, Kaikusalo selvittää. Kaikissa lastenkirjoissa ja Helsingin metrokilpailussa on otettu myyrän malliksi maamyyrä.

Pikkumyyrien ei ole pakko antaa syödä taimistoja. Niitä voi yrittää suojata tötteröillä tai karkotteilla. Siniset muovitötteröt ovat kotimaista tuotantoa, vaaleanruskeat ulkomaista.

Karkotteet eivät tapa myyriä. Ne vain pelottavat myyrät pahalla hajullaan. Karkotteisiin on etsitty myyrän mielestä paha luonnossa esiintyvä haju. Hajua valmistetaan synteettisesti ja sitä suihkutetaan tai suditaan metsätaimen tyven ympärille. Karkotteita ei kannata silpaista herkkien omenapuiden tyvelle. Omenapuiden suojaksi voi kokeilla alumiinifoliota tai tiheää metalliverkkoa. Verkon silmäkoko saa olla korkeintaan senttimetrin, Kaikusalo neuvoo. Tötteröt, foliot tai verkot eivät kuitenkaan suojaa vesimyyrältä, joka syö juuria.

Lue myös:

    Uusimmat