Suomessa tällä hetkellä soitetuin Musen kappale kuvaa bändiä paremmin kuin tuhat sanaa: Madness. Brittiyhtye ei kuitenkaan pääse toteuttamaan hulluuttaan vapaasti, sillä parhaat ideat usein lytätään.
– Jatkuvasti meitä kielletään tekemästä jotain turvallisuus- tai terveyssyistä. Kerran halusimme pudottaa helikopterilla yleisöön tuhansia ilmapalloja, mutta siihen ei annettu lupaa, yhtyeen basisti Chris Wolstenholme harmittelee.
Wolstenholmen mukaan ideat saattavat kaatua myös omaan mahdottomuuteensa tai kalleuteensa, mutta ei koskaan bändin rajoituksiin.
– Ikinä ei voi olla liian hullu. Liian pitkälle menevät jutut ovat yleensä parhaita. Jos idea tuntuu liian typerältä tai liioitellulta, toteutamme sen varmasti.
Eikö hulluttelu ole ristiriidassa yhteiskuntakriittisten sanoitusten kanssa?
– Ne kuuluvat yhteen. Lyriikoiden vakavuutta pitää tasapainottaa ehkä jopa tipalla komediaa. Emme halua luokittautua bändiksi, joka ottaa kaiken kuolemanvakavasti ja on vihainen maailmalle. Vaikka maailmassa on paljon pahaa, täällä tapahtuu myös paljon hyvää.
Juuri hulluus tekee Musen konserteista tyypillisesti spektaakkelimaisia. Visuaalisuuteen panostaminen on Wolstenholmen mukaan perintöä bändin alkuajoilta, jolloin yhtyeessä oli neljän jäsenen sijaan vain kolme jäsentä.
– Kun soitimme ensimmäistä kertaa suuremmissa tiloissa, tuntui siltä, ettei lavalla ollut tarpeeksi katseltavaa. Paras tapa saada kolme ihmistä näyttämään hyvältä on tukea esitystä visuaalisilla jutuilla.
Wolstenholmen mukaan konserttien visuaalisuudesta voi löytää paljon symboliikkaa, joka tukee laulun sanoituksia. Esimerkiksi ahneudesta ja vallanhimosta kertovan -kappaleen aikana lavalle saapuu näyttelijä, joka heittää rahaa ilmaan ja lopulta "kuolee" ahneutensa seurauksena.