MTV Uutiset Intiassa: Näin karua on elämä slummien bordelleissa

Mumbain slummibordelleihin saapuu töihin nuoria naisia muualta Intiasta joka päivä. Moni on halunnut prostituoiduksi omasta tahdostaan, osa päätyy slummibordelliin vanhempiensa, aviopuolisonsa tai välittäjän huijaamana. 

Intiassa arvioidaan olevan noin kaksi miljoona naispuolista seksityöläistä, joista noin 100 000 työskentelee eteläisessä Mumbaissa. 

Kamathipuran kaupunginosa on Mumbain vanhin seksityöläisten asuttama punaisten lyhtyjen alue. Päivänvalossa valtaosaa naisprostituoiduista ei erota tavallisista perheenäideistä ja kotirouvista.

Prostituoiduilla riittää asiakkaita pitkin päivää, mutta illat ja yöt ovat vilkkainta aikaa. Osa prostituoiduista etsii asiakkaita kadulta iltaisin ja silloin maksulliset naiset tunnistaa voimakkaan provokatiivisesta meikistä vaikka asuna onkin usein perinteinen intialainen sari. 

Päivät täyttyvät odottamisesta

Kamathipuran bordelleissa ei ole panostettu sisustukseen tai asiakkaiden viihtyvyyteen.

Prostituoitujen parissa valistustyötä tekevän kansalaisjärjestön työntekijöiden kanssa pääsen sisälle katutasossa sijaitsevaan bordelliin, jonka eteisaula muistuttaa valkoisine kaakeleineen ja seinänviertä kiertävine kivipenkkeineen lähinnä yksinkertaista kylpylää. 

Eteisaulasta pääsee kapeaan pimeähköön käytävään, jonka varrella on reilun tusinan verran ovia vieri vieressä. Ovien takana on enintään kolmen neliön suuruinen tila, johon mahtuu sänky ja kaappi. Seinät estävät näkyvyyden, mutta eivät eristä ääntä, koska ilmanvaihdon vuoksi väliseinän ja katon väliin jää reilun metrin verran tilaa. 

Nepalista kotoisin oleva Nelly-nimellä esittäytyvä 42-vuotias nainen on työskennellyt bordellin samassa huoneessa jo kymmenen vuotta.

– Nuorempana tienasin enemmän, nyt asiakkaita on vähemmän. Toisaalta ei tässä hommassa kasvot ole pääosassa, nainen toteaa ironisesti hymähtäen.

Nelly ei ole kotimaassaan käynyt päivääkään koulua. Hän aloitti itsensä myymisen 20-vuotiaana. Hän sanoo olevansa melko tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseensa.

– Bordellin omistajalle kuuluu puolet ansioistani, mutta minun ei tarvitse maksaa vuokraa ja ruoka on työsuhde-etu. Minun ei myöskään tarvitse etsiä itse asiakkaitani ja omistaja huolehtii turvallisuudestani, joten minun ei tarvitse pelätä väkivaltaisia asiakkaita, Nelly kertoo.

Asiakkaita on toisina päivänä neljä, joskus ei yhtään. Käteen jää noin 50 euroa kuukaudessa, josta puolet Nelly lähettää kotiin äidilleen, joka huolehtii hänen 18, 14, ja 11-vuotiaista lapsistaan. 

– Yksi asiakas vie aikaa noin vartin. Työtä ei tarvitse siis tehdä paljoa, mutta on oltava paikalla odottamassa asiakasta, Nelly kertoo. 

– Sitten kun en enää kelpaa asiakkaille, joudun varmaan hakemaan kotiapulaisen töitä. Silloin palkka on parempi, mutta pitää raataa aamusta iltaan. 

Osa-aikainen keikkatyöläinen

Nelikymppiselle Rita Sheikhille prostituoidun työ on vain yksi tulonlähde muiden joukossa. Seikh asuu aviomiehensä ja seitsemänvuotiaan poikansa kanssa slummikerrostalossa pienessä huoneessa, johon mahtuu sänky.

Luksusta on ylin kerros ja ulkoseinä, joten asunto on valoisa. Sheikhillä on käytössään myös muutaman lähinaapurin kanssa jaettu toiletti, jossa on suihku ja lattiareikä-WC.

Perheen 14-vuotias poika asuu hostellissa ja käy koulua.

– Mieheni on kouluttamaton kuten minäkin. Hän tekee laukkuja, muttei pysty elättämään meitä. Hän tietää, että ansaitsen rahaa myös myymällä seksiä, Sheikh kertoo. 

Sheikh tekee keikkatyötä myös kotiapulaisena ja lastenhoitajana. Osa toimeentulosta tulee kansalaisjärjestöltä, jonka vertaisohjaajana hän työskentelee. 

– Minut tunnetaan slummissa ja ihmiset luottavat minuun. Ihmiset täällä ovat hyvin epäluuloisia vieraita kohtaan, mutta vertaisohjaajan kautta kansalaisjärjestön työntekijät pääsevät sisään alueelle, Sheikh sanoo.

SAI-kansalaisjärjestö auttaa slummien prostituoituja

Sheikh työskentelee intialaisen, vuonna 1991, perustetun SAI (Social Activities Integration) -kansalaisjärjestön palveluksessa. SAI tekee avustus- ja valistustyötä slummiprostituoitujen keskuudessa ja tarjoaa muun muassa ilmasta lääkäriapua, lääkkeitä ja kondomeja. 

– Kondomien jakaminen on edelleen tärkeää, mutta tietoisuus HI-viruksesta on onneksi nykyään hyvä. Joka päivä tänne saapuu kuitenkin uusia naisia maaseudulta ja heille opastamme tarvittaessa myös kondomin käyttöä, kertoo SAI-kansalaisjärjestössä 12 vuotta työskennellyt lääkäri Santosh Jujar.

Jujar päivystää neljänä päivänä viikossa eri puolilla punaisten lyhtyjen aluetta järjestön pienessä pakettiautossa ja jakaa lääkkeitä prostituoiduille.

– Yleisimmät ongelmat ovat tavallisia tulehduksia ja iho-ongelmia. Moni tulee hakemaan liikkuvasta klinikasta vain ilmaisia kondomeja, Jujar kertoo. 

Hän iloitsee siitä, että ehdoton valtaosa prostituoiduista ei enää suostu suojaamattomaan seksiin vaikka asiakas maksaisi moninkertaisen hinnan.

– Vuonna 2003 liikkuvassa klinikassa kohtaamistamme prostituoiduista 38,3 prosenttia oli HI-positiivisia. Vuonna 2013 vastaava luku oli 4,3, vahvistaa SAI-järjestön perustaja ja johtaja Vinay Vasta.

Vastan mukaan prostituoitujen tilanne on muutoinkin parantunut kahdessa vuosikymmenessä.

– Aiemmin slummiprostituoitujen lapset eivät käyneet koulua, nyt valtaosa lapsista on koulussa. Monet heistä joutuvat viettämään aikansa kadulla, koska pieni yhden huoneen asunto palvelee äidin työtilana, Vasta kertoo. 

Vastan mukaan lasten seksuaalinen hyväksikäyttö Mumbain slummeissa on vähentynyt ja lapsia työskentelee seksityöläisenä huomattavasti vähemmän kuin 1990-luvun alussa.

– Moni prostituoitu väittää tekevänsä työtä omasta tahdostaan, mutta hyvin usein taustalla on tuttu tarina: luku- ja kirjoitustaidoton maaseudun nuori nainen on huijattu tai myyty seksityöhön ja valitettavan usein työhön pakottaja on joko naisen aviomies tai vanhemmat, Vasta sanoo.