Kuvanveistäjä Kim-Peter Waltzer-Girda kulkee taiteilijana omia polkujaan. Hän sanoo, ettei tarvitse suomalaisia taidepiirejä, joiden kokkareilla pitäisi käydä näyttämässä naamaansa. Niinpä hän pystytti näyttelynsä Euroopan eteläisimpään kärkeen Gibraltarille – ja lahjoitti yhden veistoksistaan Englannin kuningattaren hoviin.
Gibraltarin maaliskuu on lämmin. Seison taiteilija Kim-Peter Waltzer-Girdan kanssa näyttelygallerian parvekkeella ja katselemme torilla ravintolapöydissä istuskelevia ihmisiä.
Onnellisten maa...
Gibraltar on jonkin sortin uinuva onnela. Rikollisuus on olematonta ja työttömyys pari prosenttia. 34 000 tuhannen asukkaan semivaltio on brittiläisen imperiumin eurooppalainen muistomerkki.
Gibraltar on siis etäinen osa Britanniaa. Sillä on oma talous, 17-paikkainen parlamentti ja oma hallitus. Ulkopolitiikan ja puolustuksen hoitaa Britannia, josta muistuttavat ainakin puhelinkopit ja raskaasti aseistautunut poliisi. Terrorismiin varaudutaan täällä samalla volyymilla kuin Lontoossa.
Gibraltar elää symbioosissa ainoan eurooppalaisen naapurinsa Espanjan kanssa. Jos ja kun Britannia eroaa EU:sta, se on täällä kipeä asia. Runsaat 10 000 työntekijää tulee joka päivä Espanjan puolelta hoitamaan Gibraltarin pankkeja, pelifirmoja, turismia ja palveluja. Gibraltar tuo Espanjasta kulutustavaroita joka vuosi 400 miljoonalla eurolla, koska maassa ei ole mitään tavaratuotantoa.
– Tuomme kaiken. Ainoat asiat, joita emme tuo, ovat vuorella turisteja viihdyttävät magotti-apinat ja juomavesi. Juomavedenkin puhdistamme merivedestä.
Näin naurahtaa haastattelemani Gibraltarin kauppakamarin puheenjohtaja Edward MacQuisten.
...brexitin kurimuksessa
Työvoiman ja tavaran vapaa liikkuvuus, tuo EU:n johtoajatus on siis elinehto Gibraltarille. Brexit lopettaisi sen.
Tapaamani varapääministeri ja brexit-neuvottelija Joseph Garcia puolestaan kuvailee tilannetta parin vuoden painajaiseksi, josta haluaisi herätä.
– 96 prosenttia äänesti täällä brexitiä vastaan. Kunnioitamme äänestystulosta, mutta toivomme, että voimme saada Espanjan kanssa erityissopimuksen. Se on todellakin molemminpuolinen toive.
Suomalainen kuvanveistäjä on Gibraltarilla ennen muuta taiteen takia, vaikka havaintoja brexitistä ei voi olla tekemättä.
– Gibraltarilaiset ovat ylpeitä identiteetistään. Brexit herättää jännitystä, mutta luovuttamisen mielialaa ei ole, sanoo Kim-Peter Waltzer-Girda.
Suomalaistaiteilija käännytti kuvernöörin
Waltzer-Girdan näyttely huipentui hetkeen Gibraltarin kuvernöörin Edward Davisin residenssissä. Kuvanveistäjä luovutti veistoksensa kuningatar Elisabetia edustavalle kuvernöörille. Davis vieraili myös näyttelyn avajaisissa, mikä oli pienoinen ihme.
– Hänen korkeutensa ilmoitti, ettei käy näyttelyissä eikä ole erityisen kiinnostunut taiteesta. Sanoin, että tämä on hyvä lähtökohta, nyt voitte tutustua hienoon taiteeseen.
Kuvernööri Davis, entinen Naton sotilas, on silminnähden innostunut Waltzer-Girdan taiteen sisällöstä. Luovutushetki on rento ja epämuodollinen. Viivymme Davisin luona pitkään ja talon isäntä esittelee auliisti Britannian historiaa ja edellisten kuvernöörien muotokuvia.
Gibraltar on kuulunut Britannialle vuodesta 1713. Britannia valloitti sen Espanjalta. Tämä historia polttelee Espanjaa edelleen, mutta kuvernöörin kanssa ei puhuta politiikkaa, koska kuningatar ei puhu politiikkaa.
Kun astumme ulos vastaanotolta, taiteilija hymyilee tyytyväisenä ja vähän hämmentyneenäkin.
Hänellä on kädessään kuvernöörin luovuttama muistomitali. Niitä painettu 300 kappaletta ja suomalaistaitelija sai omansa.
Johtajat ovat ystäviämme!
– Minä teen taidetta valonkantajajohtajille. Ajattelin, että kuningatar on sellainen - ja myös kuvernööri.
Waltzer-Girdan taidenäky on omintakeinen. Hän lähestyy johtajia muuttaakseen maailmaa. Taiteilijoilla on usein se käsitys, että johtajat ovat jotakin riistäjän ja vihollisen väliltä.
– Johtajat ovat meidän ystäviämme. Jos heillä ei ole aikaa käydä näyttelyissä ja ravita itseään taiteella, minä vien taiteen heidän luokseen. Johtajuutta pitää vahvistaa, jotta he voisivat tehdä viisaita päätöksiä.
– On helppo heitellä kiviä kadulta, mutta parempi olisi mennä johtajan luokse ja tutustua.
– Tämä maailmanaika kaipaa muutenkin henkistä vahvistusta. Ei elämä ole vain kuluttajaleikkiä. Me tarvitsemme yhteyttä luontoon, ihmisyyteen, hengellisyyteen. Sivistys ja hengellinen lukutaito ovat huolestuttavasti laskemassa.
Ei abstraktia – olen vanhanaikainen
Waltzer-Girda sanoo, ettei hän liehittele ketään, ei siis johtajiakaan, koska hän ei hae ymmärrystä mysteeriselle taiteelleen.
– Haluan vain antaa ihmisille mahdollisuuden löytää itsestään jotain taiteeni avulla.
Ja millaista hänen taiteensa on? Teokset ovat uunissa poltettuja kristalliveistoksia, ihan sopivasti pöydälle tai hyllyyn sopivia. Hän tekee myös kuvataidetta sekä hiukan rankempia isoja teoksia metallista, joita hän valmistaa räjäyttämällä.
Mutta Gibraltarilla on veistosnäyttely. Yhden teoksen valmistus kestää polttoprosesseineen noin 30 päivää. Mitä nämä mysteerifiguurit ovat?
Ensimmäiseksi taiteilija kiistää, että teokset olisivat abstrakteja.
– Eivät missään tapauksessa. En pidä abstraktista taiteesta. Olen vanhanaikainen.
Väitän näkeväni muodoissa outoja peikkohahmoja kuin Tolkienin saduista tai meren eläviä, fossiileja. Useiden sisään on asetettu valo.
– Tulkintasi kelpaa. Joku näkee kuolleen isoäitinsä kallon tai selkärankoja. En kiistä näitä tulkintoja.
Sitten hän paljastaa, mistä on kysymys.
Muutan lapsuuteni näkyjä taiteeksi
– Nämä ovat universumin olentoja. Näitä hahmoja olen nähnyt jo 7-vuotiaana. Veistän näkyni esiin. Olen henkimaailman palveluksessa.
Joku teos on kuin se Gibraltarin maamerkki - leveän tonttulakin näköinen vuori, joka ylivertaisesti hallitsee Gibraltarin ulkomuotoa Espanjasta rajalle saavuttaessa. Sen nimenä on jykevästi Rock ja se johdattikin taiteilijan ensi kerran vuoren juurelle.
– Minulla on ateljee Espanjan puolella hyvin lähellä rajaa. Työskentelen siellä osan vuodesta ja parvekkeeltani katselin Rockia. Päätin lähteä selvittämään, mikä paikka tämä on.
Mutta miksi taiteilija ei pidä näyttelyjä Suomessa eikä ole kotimaassaan mitenkään julkisuudessa? Tähänkin tulee selkeä vastaus.
En tarvitse taidepiirejä
– Olen syntyperäinen helsinkiläinen ja minulla on asunto Helsingissä. Olen vakaa suomalainen veronmaksaja. Rakastan Suomea ja sen luontoa. Minulla on talo myös Kolilla ja olen työskennellyt Valamossa.
– Mutta…, miksi pitäisin näyttelyjä turisteille. Haluan löytää ihmiset, jotka ymmärtävät taidettani. Minulla on omat ostajani, jotka keräävät taidettani. En tarvitse Suomen taidepiirejä, joissa pitäisi käydä kokkareilla näyttämässä naamaansa. Olen niin isokokoinenkin, että tunnen oloni ihmisjoukossa kiusaantuneeksi.
Mediatapaus Gibraltarilla
Kim-Peter Waltzer-Girdan näyttely oli mediatapaus Gibraltarilla. Lehdistö huomioi sen isosti. Lifestyle-aikakauslehti Gibraltar Magazinen päätoimittaja Sophie Clifton-Tucker kehuu vuolaasti Waltzer-Girdaa fasinoivaksi persoonaksi. Ortodoksikristityksi tunnustautuva taiteilija sopii hyvin tänne.
– Pidin näyttelystä hyvin paljon, se oli jotain uutta. Hänen taiteessaan on innostavaa henkeä. Olemme katolinen maa, mutta meillä on juutalainen synagoga, moskeija ja buddhalainen temppeli rinnakkain. Koskaan ei ole ollut mitään kiistoja. Valaiseva taide sopii tällaiseen ympäristöön.