Ankaran kaduilla taksikuski ja kauppias vannovat äänestävänsä Recep Tayyip Erdoğania, vaikka oma toimeentulo on inflaation vuoksi tiukalla.
Kenen tulisi olla Turkin seuraava presidentti?
– Aivan sama, kunhan se ei ole Erdoğan!
Vauvaansa kantorepussa kantavan Filiz Gürsoyn vastaus on häkellyttävän yleinen Ankaran kaduilla. Lähes yhtä yllättävää on monien halukkuus puhua politiikasta ulkomaisen toimittajan kanssa.
– Olemme saaneet hänestä tarpeeksemme. Voittajalla ei ole niin väliä, mutta Kilicdaroğlu on mielestäni hyvä ehdokas, vaaliasetelmia summaa insinööriopiskelija Yusuf Burak Yozgat.
Turkin presidentinvaalien ensimmäinen kierros käydään 14. toukokuuta, jolloin järjestetään myös parlamenttivaalit. Reilut 20 vuotta maan johdossa joko presidenttinä tai pääministerinä istunut Recep Tayyip Erdoğan yrittää puolustaa paikkaansa, mutta voitto on kaikkea muuta kuin läpihuutojuttu.
Kuusi oppositiopuoluetta on yhdistänyt voimansa ja asettanut yhteisen presidenttiehdokkaan, Turkin Gandhinakin tunnetun Kemal Kilicdaroğlun. Tavoitteita on tasan yksi.
– Kaikki oppositiossa vastustavat Erdoğanin jatkokautta. Hieman kuten metsäpalossa kaikki eläimet juoksevat samaan suuntaan, niin nyt kaikkien päätavoite on vain saada hänet pois vallasta, kertoo Turkin ulkopoliittisen instituutin johtaja Hüseyin Bağcı.
Asetelmaa pönkittää kolmanneksi suurimman puolueen, kurdivähemmistön kannattaman vasemmistolaisen HDP:n tuore ilmoitus, ettei se aio asettaa omaa ehdokasta lainkaan. Edellisvaaleissa kuninkaantekijänä toiminut puolue janoaa myös Erdoğanin häviötä. Siksi se ei ota riskiä opposition äänien jakautumisesta.
"Luultavasti suomalaiset pitäisivät hänestä"
74-vuotias Kilicdaroğlu johtaa Turkin toisiksi suurinta puoluetta CHP:tä. 2000-luvun alusta saakka parlamentissa istunut kansanedustaja on kerta toisensa jälkeen jäänyt vaaleissa toiseksi. Monien mielestä hän on säyseä ja harmaa byrokraatti. Aiemmin piirteillä ei ole kansanhurmiota herätetty ja vaaleja voitettu, mutta nyt tulta ja tuppuraa syöksevän Erdoğanin rinnalla hän on monelle varteenotettava ehdokas.
– Luultavasti suomalaiset pitäisivät hänestä. Hän on kunnollinen sosiaalidemokraatti ja kantaa huolta maamme ongelmista, kuvailee Hüseyin Bağcı.
Kilicdaroğlu saa vastakaikua varsinkin naisilta ja nuorilta, joista 5–6 miljoonaa äänestää nyt ensimmäistä kertaa. Bağcın mukaan he ovat nyt ratkaisevassa asemassa.
22-vuotias opiskelija Gizem Ilgar on yksi heistä. Hän kertoo, kuinka ei ole elänyt aikana, jolloin Erdoğan ei ole ollut vallassa. Hän on nuorison unohtavaan nykyjärjestelmään kyllästynyt, ja siksi hänen äänensä tulee menemään Kilicdaroğlulle.
– Toivon, että hän on seuraava presidenttimme. Odotan sitä, lasken jo päiviä.
Vaikka viimeisimmässä mielipidekyselyssä Kilicdaroğlu kiilasi jo istuvan presidentin ohi, kilvasta tulee tiukka. AKP:tä edustavalla Erdoğanilla on uskollinen kannattajakuntansa.
– Johtajaa! Katukauppias Yüksel Özkök vastaa viipymättä siihen, ketä aikoo äänestää. Johtajalla hän viittaa Erdoğaniin.
Süleyman Öztopçu kurkkaa keltaisen taksin ikkunasta ja innostuu suomalaistoimittajasta. Taksikuljettajan sukulaisia asustaa Suomessa, tosin kaupungin nimeä hän ei muista. Kenelle hän aikoo äänensä jättää?
– Ehdottomasti AKP:lle! Olen sen kannattaja. AKP voittaa vaalit, Öztopçu ennustaa itsevarmasti.
– Seuraavan presidentin tulisi puuttua elämisen kalleuteen ja keskittyä inflaatioon. Ostovoiman pitäisi olla korkeampi, hän jatkaa.
Inflaatio ja maanjäristystuhot vaalien pääteemoina
Inflaatio laukkaa huikeissa lukemissa Erdoğanin talousteorioita uhmaavan politiikan ansiosta. Keskuspankin hyppysiinsä ottanut presidentti on pyrkinyt hillitsemään inflaatiota korkoja laskemalla useaan otteeseen. Turkin liiran arvo on romahtanut ja keskiluokan toimeentulo on tiukalla. Nuorten lisäksi ulkomaille tähyilevät jo insinöörit ja lääkäritkin.
Erdoğanin arvostelu kiihtyi Kaakkois-Turkissa helmikuun alussa tuhoa tehneiden maanjäristysten jälkeen. Kriitikoiden mukaan pelastustyöt etenivät liian hitaasti ja rakennukset olivat alun alkaenkin onnettomasti rakennettuja. Parinkymmenen vuoden aikana maanjäristysveron muodossa kerättyjen miljardien käyttö on herättänyt kysymyksiä.
Edellinen suuri järistys vuonna 1999 johti silloin vallassa olleen CHP-puolueen häviöön ja pääministeri Bülent Ecevitin lähtöpasseihin.
Moni on myös kyllästynyt Erdoğanin itsevaltaisuuteen presidentin kiristettyä otettaan oikeuslaitoksesta ja mediasta sekä hiljennettyä oppositiota ja aktivisteja.
– Seuraavan presidentin tulee keskittyä oikeuksiin, lakiin ja oikeudenmukaisuuteen. Hänen tulee puuttua köyhyyteen ja koulutukseen. Ja myös rakentamiseen ja rakennuksiin. Tarvitsemme korkeiden rakennusten sijaan matalia koteja, sanoo kaupungilla vapaapäivää viettänyt Güler Parlı.
Mutta onko mahdollista, että omasta vallasta häikäistyneenä Erdoğan kieltäytyisi hyväksymästä tulosta, jos häviö koittaisi? Turkin ulkopoliittisen instituutin johtaja Hüseyin Bağcı ennustaa, että ei.
– Spekulaatiota siitä on, mutta Turkin demokratia pitää. Uskon, että hän hyväksyisi tuloksen.