MTV-reportaasi Helsingin underground-kulttuurin piilotetusta keskuksesta: Salabileitä, jättigraffiteja ja hylätty tunneli

Kristian Aro, dj-nimeltään Nebula Meltdown näyttää tunnelin suuta Mäkelänrinteen uimahallin takana Helsingissä. Vaahterat loistavat punaisina ja keltaisina hiekkatien varrella. Luolan suulle vie hyvä tie, kuin vasta huollettu.


– Tuohon toimme aggregaatin, josta saimme virtaa. Turo porasi kallion seinään reikiä. Sisälle kannettiin myös trusseja, joihin valot saatiin kiinni. Piuhat kulkivat maata pitkin tunnelin reunassa.

Olemme noin 650 metriä pitkän, käytöstä poistetun junatunnelin suulla. Liikenneviraston teknisen johtajan, Markku Nummelinin kirjoittaman artikkelin mukaan kyseinen tunneli avattiin vuonna 1965. Radan rakensi Helsingin kaupunki. Liikenne päättyi 2008 lopussa.

Tunnelilla on myös Helsingin underground-piireissä pitkä historia. Oikeastaan kyseessä on kaksi erillistä tunnelipätkää, joista lyhyempi on tunnettu graffittimaalareiden galleriana kun taas pidemmässä on järjestetty myös punk-porukoiden kokoontumisia ja konemuusikin harrastajien bileitä. 

Yksi järjestäjistä on ollut Kristian Aro.

Tunnelin suulla, jonne päivänvalo osuu, näkyy muutama oluttölkki, maalikannuja ja injektioneulan pakkauksia sekä roskaa.

– Luulen, että täältä hakevat talvisin suojaa myös kodittomat, Aro pohtii.

Tunneli kaartaa hieman, mutta jossain kaukana pilkottaa valoa. Sisäänkäynnistä antava valo ohjaa askelia noin 30 metrin syvyyteen. Sitten alkaa olla jo todella pimeää, mutta silmä tottuu nopeasti.

200 bilettäjää tanssi vilkkaan kadun alla

Noin 70 metrin jälkeen ulkoa kuuluvat äänet hiipuvat. Sisällä pimeässä on painostava tunnelma, ihan kuin ilmakin vähenisi, vaikka sitä tulee molemmista päistä tunnelia.

Nyt alan ymmärtää, kun Aro kertoo, että tunnelin päällä Mäkelänkatua pitkin ajaneilla tai kävellen kulkeneilla ei varmasti ollut mitään käsitystä, että heidän jalkojensa alla tanssi kuusi vuotta sitten kaksisataapäinen joukko konemusiikin ystäviä.

– Ensimmäisen kerran bileet pidettiin vuoden 2010 keväällä. Täällä oli kaikkiaan noin 200 ihmistä, Aro muistelee ja katselee samalla seinällä yhä olevaa koukkua.

Koukkuja oli tarvittu uv-valoissa loistavia koristeita varten.

Kyseessä olivat Subterra -nimiset psykebileet. Psyke on lyhenne sanoista psykedeelinen trance. Sitä soitettiin tunnelissa iltakymmenestä aamukahdeksaan tuona toukokuisena yönä.

Kävelemme syvemmälle tunneliin ja ehdotan, että kulkisimme koko matkan aina Pasilan jättimäiselle työmaalle. Edessä näkyvät valtavat hiekkakasat.

– Veikkaan, että tätä käytetään nyt jonkin työmaan maansiirtopaikkana.

Olen oikeastaan huojentunut, että matkaa ei voida jatkaa syvemmälle. Mielikuvitukseni on aivan liian vilkas tällaisiin paikkoihin.

Päätämme jäädä noin 100 metrin päähän tunnelin suulta, paikkaan, jossa aiemmin nautittiin musiikista ja tanssista.

– Täällä oli urbaani tunnelma. Tila toimi myös musiikillisesti hyvin.

Aro kertoo seikkaperäisesti, miten ääni liikkuu kallioisten seinämien kautta. Tanssijat olivat levittäytyneet noin 50 metrin pituiselle ja parinkymmenen metrin levyiselle alueelle. 

– Näissä bileissähän tanssiminen on tärkeintä.


nebula 2
Subterra-bileet vuodelta 2010. Dj Nebula Meltdown eli Kristian Aro soittodekin takana oikealla.

Tieto bileistä kulki omia verkostoja pitkin

Aro puhuu pitkään ja selvästi mielellään tanssin, musiikin, rytmin ja ympärillä olevien muiden tanssijoiden yhteydestä, jossa voi saavuttaa meditatiivisen tilan. Hän vertaa sitä afrikkalaisiin heimotansseihin, joissa rummutuksella on suuri merkitys.

Tunnelibileitä ei mainostettu missään. Tieto kulki alan verkkokeskustelujen kautta.

Aro muistelee miten valmistelut oli aloitettu hyvissä ajoin päivällä ja kymmenen jälkeen illalla paikalle alkoivat löytää myös muut.

– Ihmisiä tuli tunnelin molemmista päistä. Tunnelia kohti kulkiessa ei ensin näkynyt kuin valojen pilkahduksia, sitten hiljalleen musiikin korkeampia ääni, bassot kuuluivat vasta aivan läheltä.

Tanssiminen jatkui aamuun saakka. Aro muistelee, että kun hän viimeisenä varhain aamulla aloitti oman settinsä, paikalla oli enää kymmeniä.

– Se oli minullekin mieluisin ajankohta, sillä musiikkini on positiivista ja se sopi juuri siihen hetkeen, kun aamuaurinko nousee. Haluan, että ihmiset voivat lähteä bileistä onnellisina ja rauhoittuneina.


IMG_4660

Pasilan Galleria – paikalle Siilinjärveltä saakka

Ymmärtääkseen junatunnelin merkityksen, on tutustuttava myös tunnelin toiseen osaan Pasilan suulle. 

Pasilaa myllätään parhaillaan uuteen uskoon huikealla miljardin euron budjetilla. Valtava työmaa on aidattu useasta kohtaa. Pasilan Gallerian alueelle kuitenkin pääsee edelleen, pitää vaan tietää mistä.

Tunnelin suulle ilmaantuu välittömästi työmaalla urakoiva mies turvakypärä päässään. Hän ei esittele itseään, mutta kyselee, olenko tullut ottamaan ennen ja jälkeen kuvia. 

– Kannattaa liikkua varovasti, täällä on ollut näitä huumeruiskuja aika paljon, hän sanoo.

Mies haluaa lähteä näyttämään tietä, kun kerron, että olen tullut katsomaan graffitteja.

– Tuolla pidemmällä on yksi oikeasti tosi hieno, sellainen vihreä tyttö. Jotkut on kyllä ihan sen näköisiä kuin joku mielisairas olisi ne maalannut, mies naureskelee. 

Betoniseinät ovat yhä värikkäät. Seiniltä löytyy töitä, joihin on merkitty vuosiluku 2016.

– Aika myöhään mekin ollaan täällä iltaisin, mutta ei täällä siihen aikaan ole maalareita näkynyt, urakoitsija jatkaa.

Pääkaupunkiseudun graffitiskenen todelliset pioneerit, Jani Tolin ja Tuomas Jääskeläinen muistelevat Gallerian alkuaikoja.

Jääskeläinen kertoo, että pasilalaiset graffitimaalarit löysivät junatunnelit 80-luvun puolivälissä. Tieto uudesta graffitigalleriasta levisi nopeasti ja Pasilassa käytiin maalaamassa eri puolilta pääkaupunkiseutua ja jopa Siilinjärveltä asti.

Helsingin graffiteista myös kirjan kirjoittaneen Jääskeläisen mukaan 80-luvulla uuteen graffiti-ilmiöön suhtauduttiin pääosin positiivisesti ja Pasilan tunneleissa sai maalata rauhassa.

räsynukke
Räsynukke maalattiin vuonna 1991 Ruusun Aika -tv-sarjaa varten. Se säilyi koskemattomana paikallaan poikkeuksellisen kauan. Ylimaalattunakin kokonsa puolesta sen yläosa oli esillä useita vuosia. Viime vuonna kun tunnelin rakennustyöt alkoivat ja paikan tarina näytti päättymisen merkkejä, ilmestyi sama räsynukke samaan kohtaan. Aivan kuin jäähyväisinä, Jani Tolin kertoo.

–  Ymmärsimme toki, että se on laitonta, mutta emme ajatelleet, että maalaaminen tunnelissa, jossa ei ole käytännössä mitään liikennettä, voisi haitata ketään, Jääskeläinen jatkaa.

– Paikkana Pasilan Galleria oli varsin merkittävä puolilaillinen maalauskohde, Huopalahden aseman alla autiona olleen "Pulutunnelin" ja edesmenneen Lauttasaaren vedenpuhdistamon ohella, Tolin lisää.

– Näissä paikoissa syntyivät useat kookkaammat graffititeokset vuosien ajan, ketään häiritsemättä, Tolin jatkaa. 

"Kymmenmetrinen Diamonds-piissi"

Jääskeläinen muistelee maalauskeikkaa 80-luvun lopulla: 

"Kesäkuussa 1987 olimme päättäneet tehdä Galleriaan sen ajan suurimman graffitin. Yli kymmenmetrinen Diamonds-piissi oli suunniteltu huolella. 

Saavuimme Pasilaan puolen yön jälkeen. Valitsimme paikaksi tunnelin perimmäisen päädyn, jotta saisimme varmasti viimeistellä burnerimme rauhassa. Kolmikkomme oli päässyt hyvin vauhtiin ja kukin maalasi rauhassa omaa aluettaan kun yhtäkkiä tunnelin toisesta päästä alkoi kuulua hirveä ryminä, juoksuääniä ja kovaa huutoa: ”Pojat, perkele!” Maalipurkit lensivät ympäriinsä kun lähdimme salamana juoksemaan karkuun. Makasimme läheisessä pusikossa puoli tuntia sanomatta sanaakaan, valmiina luovuttamaan ja lähtemään kotiin. 

Päätimme kuitenkin palata vielä rikospaikalle ja siellähän olivat RapCop ja Prim tyytyväisinä maalaamassa ja naureskelemassa meidän heikoille hermoille. Viimeistelimme piissiimme ja siitä tuli Helsingin suurin ja kaunein graffiti – ainakin pariksi viikoksi kunnes Clan maalasi viereen vielä isomman."

90-luvun lopulla kaupunki sitten otti nollatoleranssin graffitien suhteen ja maalaaminen galleriassa hyytyi.

– Tunnelia vartioitiin tuolloin varsin tarkasti, vaikka se oli autio ja yleisöltä suljettua tilaa, Tolin muistelee.

Vuosina 1998-2008 tunnelia myös pestiin ja hiekkapuhallettiin puhtaaksi maalauksista.

– Yleensä sunnuntaiöisin aina ennen budjettikauden päätöstä, ilmeisesti rahantuhlaussyistä, Tolin arvelee. 

"Ei mitään käyttöä"

Pasilasta ollaan parhaillaan rakentamassa Helsingin toista keskustaa mittavalla uudistuksella. Uuden Pasilan ytimeen nousee Tripla-keskus: kolmen korttelin kokonaisuus. Se sisältää muun muassa kauppakeskuksen, asuntoja, hotellin, ja joukkoliikenneterminaalin.

Pasilan Galleria näyttäisi silti säilyvän.

– Sille ei ole suunnitelmissa merkitty mitään käyttöä, projektipäällikkö Dan Mollgren Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastosta kertoo.

– Jossain vaiheessa mietittin tunnelin muuttamista kevyenliikenteenväyläksi, mutta tulimme siihen tulokseen, ettei sille olisi käyttäjiä: tunnelin läntinen suuaukko on hankalasti kuopassa Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston arkkitehti Ville Purma jatkaa.

Sen sijaan Mäkelänkadun "bilepääty" otetaan käyttöön. Mäkelänrinteen koulu laajentaa ja osa tunnelista tulee urheilukäyttöön.

Lue myös:

    Uusimmat