MTV:n toimittaja hyppää kuukauden mittaiseen jätekokeeseen – matka kohti muovittomampaa elämää alkaa viiden K:n säännöllä

Kierrätystä, kangaskasseja ja julkisia

Kangaskassia kannan mukanani lähes kaikkialle, mutta pikkuhedelmille tarkoitettu kestopussi roikkuu unohdettuna eteiskaapissani.

Ryhdyin kierrättämään muovijätteeni vuosi sitten, mutta edelleenkään tuotteiden pakkaustavat eivät vaikuta ostopäätöksiini kaupassa, ja kannan muovia kotiini hillittömiä määriä. Tässä olisi omalla kohdallani selkein parantamisen paikka.

Muistan sentään kieltäytyä järjestelmällisesti muovipilleistä, kantaa omaa termosmukia kahville ja pulloa vedelle, mutta kylpyhuoneeni kaappi pursuaa muovipulloja ja kosmetiikkaa, jotka sisältävät ties mitä kemikaaleja ja mikromuoveja, siivouskaapista puhumattakaan.

Asun tiiviisti kerrostaloyksiössä, ja kuljen julkisilla ja polkupyörällä, mutta näilläkään minun on turha kehuskella. Kyse on ennemminkin asumisen ja autoilun kalleudesta, kuin tietoisesta päätöksestä elää luontoystävällisemmin.

Entä mikä mahtaakaan olla koirani ekologinen jalanjälki?

Viiden K:n sääntö

Zero waste, eli nollahukkaliike kannustaa omien kulutustottumusten uudelleen tarkastelemiseen, sillä moni kuluttaa pitkälti tiedostamattomien, opittujen tapojen sanelemana.

Tosikonkarit pystyvät kokoamaan kokonaisen vuoden sekajätteen yhteen lasipurkkiin, ja he harhailevat kaupoissa omat pussukat ja purnukat valmiina.

Zero waste syyskuu -tempauksen tarkoituksena ei ole, että siihen osallistuvat kertaheitolla kääntäisivät kulutustottumuksensa ylösalaisin. Ajatus on pikemminkin kannustaa miettimään tarkemmin jokaista ostostaan.

Hyvin ajattelua kuvaa sen laatima viiden K:n sääntö: kieltäydy, karsi, käytä uudelleen, kierrätä tai kompostoi. Jokaisen esineen kohdalla kannattaisi kysyä, tarvitseeko sitä todella, pärjäisikö vielä entisellä tai voisiko uuden vaikkapa ostaa käytettynä tai lainata kaverilta.

"Nollahukkailijanoviisina en aio ahnehtia"

Päätin ottaa osaa haasteeseen silkasta uteliaisuudesta, tutkimusretkenä omaan kulutukseeni ja jälkeeni jättämiini jätteisiin. Nollahukkailijanoviisina en aio ahnehtia, vaan aloittaa omaan arkeeni parhaiten sopivilla tavoilla.

Alan kirjata ylös hyviä ja huonoja valintojani, tarkkailla kulutustottumuksiani ja niiden seasta toivottavasti huomata sudenkuoppani, joita ryhtyä muuttamaan.

Syyskuun lopussakin sekajätteeni saattavat viedä monen monta lasipurkkia, ellei jopa pussia, mutta toivottavasti edes siihen mennessä tiedän, mistä ja miksi jätteet syntyvät. Tähän mennessä olen keskittänyt energiaani siihen, miten voisin kierrättää enemmän. Seuraavaksi on aika suunnata huomio siihen, miten pystyisin tuottamaan jätettä vähemmän.

Aiotko itse kokeilla nollahukkaa elämäntapana ensimmäistä kertaa? Kerro minulle sähköpostilla laura.pylvanainen@mtv.fi tai Instagramissa @laurapylv, voit myös ehdottaa minulle aiheita, joista haluaisit kuulla lisää. Kuukauden päätteeksi kerron, miten oma kokeiluni nollahukan parissa sujui.