Putinin shakissa lännen kanssa koittavat pian kohtalon hetket. Tänään Moskovassa nähdään vielä viimeiset siirrot ennen avainhetkiä, eli CIA:n tiedustelutietojen mukaan Venäjän mahdollista suurhyökkäystä Ukrainaan keskiviikkona. Mutta tuleeko hyökkäys todella toteutumaan? Ei, jos Putin punnitsee rationaalisesti omaa etuaan, kirjoittaa maailma ja kotimaa -toimituksen päällikkö Mirja Kivimäki.
Monet merkit näyttävät kiistämättä pahalta: 130 000 sotilasta rajalla, CIA:n tiedustelutiedot, lukuisten länsimaiden vetäytyminen Ukrainasta, satelliittikuviat, joiden mukaan Venäjä on edelleen siirtänyt joukkojaan lähemmäksi Ukrainan rajoja, perutut turvallisuuskokoukset.
On kuitenkin edelleen monia hyviä syitä miksi laajamittainen sota ei välttämättä ala – tärkeimpänä Venäjän omat intressit. Venäjän hyökkäystä voisi hyvin kuvata laukaukseksi omaan jalkaan, sillä negatiiviset seuraukset Venäjälle itselleen ylittävät monin tavoin sen, mitä Venäjä voisi parhaimmillaankin saavuttaa.
Laihat hyödyt mutta massiiviset menetykset
Venäjän tärkein intressi estää Ukrainan liukuminen lännen valtapiiriin, erityisesti Natoon. Ylipäätään Naton itälaajeneminen on räikeästi Venäjän intressien vastaista.
Jos Venäjä nyt hyökkää, se voi parhaassakin tapauksessa saada hallintaansa Donetskin ja Luhanskin. Niissä on yhteensä noin 6-7 miljoonaa valmiiksi venäläismielistä asukasta.
Koko 44 mjiljoonan asukkaan Ukrainan haltuunotto on kuitenkin aivan eri mittakaavan asia. Olisi mahdollista että Ukraina nostaisikin kädet pystyyn itäisten osiensa suhteen – mutta mitä sen jälkeen? Suurin osa Ukrainaa lankeaisi suoraan lännen syliin.
Jos taas Venäjä yrittäisi sotilaallisesti vallata koko Ukrainan, siitä seuraisi täysin eri tasoille ulottuva verinen sota, jossa todennäköisesti kaatuisi Venäjän omiakin sotilaita. Sellaista olisi vaikea uskottavasti perustella enää Venäjän sisälläkään, ei edes Kremlin massiivisen propagandakoneen avulla. Ja kelirikko on alkamassa, parin viikon päästä Ukrainan soisilla pelloilla ei enää tankilla ajeta. Tällainen sodankäynti alkaisi viimeistään maaliskuussa näyttää suorastaan mielipuoliselta.
Ja entäs me? Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan pakottaisi myös Suomen ja Ruotsin Nato-suhteen täysin uudelle konkretian tasolle, halusimme tai emme. Epämääräiset viittaukset Suomen ikuisena pidetyyn Nato-optioon alkaisivat kuulostaa täysin järjettömiltä.
Paperitiikerin hyökkäys voisi pysäyttää Nord Stream 2:n
Entä sitten EU:n paperitiikeri? Euroopan unioni itsessään ei varmaankaan puuttuisi tilanteeseen sotilaallisesti, mutta monet jäsenvaltiot ovatkin valmiita muun muassa aseistamaan Ukrainaa Venäjää vastaan. On myös hyvä muistaa että lähes kaikki EU-maat ovat Nato-maita, eli Naton reaktio on myös Euroopan reaktio.
Raskaat taloussanktiot EU:lta olisivat kuitenkin vääjäämättömiä. Yhdysvallat painostaisi varmasti ainakin Nord Stream 2 -hankkeen katkaisemiseen ja pakotteet ulotettaisiin syvälle Venäjän elintärkeään energiasektoriin. Tätä on vaadittu jo EU:n sisälläkin.
Suurhyökkäys Ukrainaan olisikin todenäköiseseti Venäjän oman edun vastaista, eli voidaan ainakin toivoa että Putin on tässä suhteessa rationaalinen.
Ikävä jälkikaneetti tähän on tietysti se, että sotia on maailmanhistoriassa ennenkin syntynyt typeristä syistä, eli kaikki on mahdollista.