Mainos

"Minäkin olen erityisherkkä ja introvertti!" Miksi muotidiagnoosit ovat niin suosittuja?

Ensin kaikki välttelevät gluteiinia, sitten kaikki olivatkin erityisherkkiä. Miksi kotidiagnoosit keräävät suosiota?

Aistiyliherkkyys. Erityisherkkyys. Introverttius.

ADHD. Narsismi. Kilpirauhasen vajaatoiminta.

Näillä kaikilla on jotakin yhteistä: ne tulevat tulokseksi, kuin Googlaa ”muotidiagnoosi”.

Kun diagnoosi nousee otsikkoihin, siitä tulee muotia. Yhtäkkiä narsisteja ja erityisherkkiä on kaikkialla. Jokainen tuntee jonkun, joka oli vähintään liian herkkä. Mistä johtuu, että yksi "diagnoosi" yhtäkkiä kiinnostaa kaikkia?

– On ihmisiä, joilla on tietynkaltaista kärsimystä, toimintakyvyn laskua, ehkä päämäärättömyyttä elämässään. Kun tulee tietoa käsitteestä, etsitään tietoa: liittyisikö tämä minuun, liittykö oireeni ja kokemukseni tähän, selittäisikö tämä jotakin elämästäni? Osa siitä, että ihminen näin tekee, voi liittyä oikeasti siihen, että ihmisellä on jokin sairaus. Osa on ilmiön ylitulkintaa, kertoo Jyrki Korkeila, psykiatrian professori Turun yliopistosta.

– Ei ihminen huviksi sitä tee, vaan silloin, kun on jokin ongelma. Ongelmaa katsotaan tavallaan uusien lasien läpi: selittääkö tämä, voinko ymmärtää kokemuksiani tässä valossa? Se yleensä helpottaa ihmistä, kun tietää jonkin termin. Sisällä on käsitys, että joku toinen tietää, mistä voi olla kyse, joku muukin on kokenut jotakin vastaavaa, en ole yksin. Nämä ovat asioita, jotka helpottavat asianomaisen oloa.

Yksi muotidiagnoosi on erityisherkkyys. Vahvaa tieteellistä näyttöä erityisherkkien olemassaolosta ei toistaiseksi ole.

– Ihmiset voivat olla erityisen herkkiä luonnollisesti, ihan yhtä lailla kuin he voivat olla erityisen epäherkkiä, mutta tällaista vakuuttavaa tieteellistä näyttöä erillisen erityisherkkä-ryhmän olemassaolosta ei ole. Tosin tiedetään, että on ihmisiä, joiden temperamentin piirteet ovat sellaisia, että niihin liittyy erityistä herkkyyttä esimerkiksi aistia sitä, mitä toiset kokevat ja miltä heistä tuntuu, tai he ovat herkkiä sille, että ympäristössä on jotakin epävarmuutta, kielteisiä ärsykkeitä tai melua, Korkeila sanoo.

– Kun puhutaan erityisherkkyyksistä, ihmiset varmaankin tarkoittavat heille tyypillisiä tapoja kokea asioita. Sillä tavalla sillä osutaan johonkin oikeaan huolimatta siitä, viittaako erityisherkkä-käsite oikeasti olemassa olevaan asiaan. Sen avulla ihmiset jäsentävät jotakin itsestään. Mikään diagnoosi se ei ole, koska se ei liity millään tavalla sairastamiseen.

"Narsistinen persoonallisuuden häiriö ei ole tavallinen"

"Mieheni oli sellainen. Pomoni on sellainen. Tuo nyt varmasti on sellainen!"

Toinen paljon palstatilaa saanut sana on narsisti.

Keskustelupalstoilla runsaasti tilaa saaneet ADHD, kilpirauhasen vajaatoiminta ja narsistinen persoonallisuushäiriö ovat oikeita diagnooseja, joiden "muodikkuudesta" on myös haittaa.

– Tässä on selvästi näkyvissä haitta, koska käsitettä on alettu käyttää lyömäaseena. Se tarkoittaa tavallaan sitä, että jos määrittelen jonkun narsistiksi, saan silloin haukkua häntä ja kohdella häntä tavalla, joka itse asiassa on narsistinen. Siihen liittyy paradoksaalinen asia: kun termiä käytetään, se voi tukea omaa sen tyyppistä käyttäytymistä. Ei suinkaan aina ole näin, mutta tällainen narsistinen häiriö, persoonallisuuden häiriö, ei ole tavallinen. Yleensä siihen liittyy niin paljon muuta haittaa, ettei ihminen pääse pitkälle elämässään. Toki poikkeuksiakin on, Korkeila kuvaa.

Väestössä monilla on Korkeilan mukaan narsistisia piirteitä. Ne eivät silti ole häiriö.

– Ne ovat piirteitä, joilla ihminen löytää kyvyn ajatella itsestään positiivisesti varsin herkästi. Henkilö on herkkä havaitsemaan asioita, jotka ympäristössä vahvistaa omanarvontuntoa. Se on narsistinen piirre. Kun kyseessä on häiriö, ihminen on yliherkkä ajatukselle, että joku voisi nöyryyttää häntä.

Ongelmia syntyy, kun ihminen diagnosoi itse itsensä ja tilanteensa, menee lääkäriin ja kertoo sitten asiansa juuri niin kuin se on hänen omassa mielessään – siis tietyn käsitteen kautta. Tässä tilanteessa asioiden oikea tila voi hämärtyä.

Siitä, että erilaisia diagnooseja näkyy otsikoissa, on kuitenkin myös hyötyä.

– Toinen puoli asiasta on, että julkisuus madaltaa avun hakemisen kynnystä, koska se tekee asian hyväksyttävämmäksi. Siinä mielessä tämä on ihmisille suuri apu, Korkeila sanoo.

Lääkäriin, jos toimintakyky laskee

Entä, jos elämä tuntuu hankalalta? Entä, jos en tiedä, mikä minua vaivaa? Tietoa saa nykyaikana runsaasti, ja myös tieteellisiä artikkeleita löytää netistä helposti. Entä, jos tunnistankin itseni muotidiagnoosista?

Korkeilan mukaan ammattilaisen luona kannattaa käydä, jos monet asiat viittaavat siihen, että jotakin voisi olla vialla. Toinen kriteeri lääkärikäynnille on, että ongelma on pitkäkestoinen.

– Ammattilaisen luona kannattaa käydä, mutta vain silloin, jos ongelma on jatkunut pitkän ja siitä on huomattavaa haittaa ihmiselle. Se, että tuntuu pahalta viikon tai kuukauden, ei sinällään ole syy. Normaalielämään kuuluu tietynlaisia asioita. Jos toimintakyky laskee eikä oikein selviä arjessa, silloin pitäisi käydä keskustelemassa jonkun kanssa.


Mainos

Lisää aiheesta

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.