Ensin kaikki välttelevät gluteiinia, sitten kaikki olivatkin erityisherkkiä. Miksi kotidiagnoosit keräävät suosiota?
Aistiyliherkkyys. Erityisherkkyys. Introverttius.
ADHD. Narsismi. Kilpirauhasen vajaatoiminta.
Näillä kaikilla on jotakin yhteistä: ne tulevat tulokseksi, kuin Googlaa ”muotidiagnoosi”.
Kun diagnoosi nousee otsikkoihin, siitä tulee muotia. Yhtäkkiä narsisteja ja erityisherkkiä on kaikkialla. Jokainen tuntee jonkun, joka oli vähintään liian herkkä. Mistä johtuu, että yksi "diagnoosi" yhtäkkiä kiinnostaa kaikkia?
– On ihmisiä, joilla on tietynkaltaista kärsimystä, toimintakyvyn laskua, ehkä päämäärättömyyttä elämässään. Kun tulee tietoa käsitteestä, etsitään tietoa: liittyisikö tämä minuun, liittykö oireeni ja kokemukseni tähän, selittäisikö tämä jotakin elämästäni? Osa siitä, että ihminen näin tekee, voi liittyä oikeasti siihen, että ihmisellä on jokin sairaus. Osa on ilmiön ylitulkintaa, kertoo Jyrki Korkeila, psykiatrian professori Turun yliopistosta.
– Ei ihminen huviksi sitä tee, vaan silloin, kun on jokin ongelma. Ongelmaa katsotaan tavallaan uusien lasien läpi: selittääkö tämä, voinko ymmärtää kokemuksiani tässä valossa? Se yleensä helpottaa ihmistä, kun tietää jonkin termin. Sisällä on käsitys, että joku toinen tietää, mistä voi olla kyse, joku muukin on kokenut jotakin vastaavaa, en ole yksin. Nämä ovat asioita, jotka helpottavat asianomaisen oloa.




