Sen verran on kulunut vuosia, että on ihan vieraannäköistä porukkaa, Mika Kojonkoski sanoi spontaanisti astuessaan keskiviikkona sisään hulppean helsinkiläishotellin yhdeksännen kerroksen kabinettiin.
Suomen hiihtoliitto kertoi Kojonkosken pestaamisesta mäkihypyn ja yhdistetyn lajijohtajaksi, joten korkealla sijaitsevaan tiedotustilaisuuden pitopaikkaan liittyi symboliikkaa.
Korkealla ovat myös tavoitteet, joihin Kojonkoski yrittää Suomea viedä.
– Tavoitteena on, että neljän vuoden päästä meidät tunnettaisiin siitä, että Suomi ei ole kuihtuva mäkihyppymaa, vaan takaisin vahvojen mäkihyppymaiden joukossa, hän paalutti.
– Suomi on ollut viimeiset kymmenen vuotta maiden välisessä maailmancupissa sijoilla 8–11. Keskimäärä maailmancupin pisteissä on ollut 300–400. Jos kiivetään ensi ja sitä seuraavalla kaudella 1 000 pisteeseen. Sitten taistellaan kuuden voimakkaan (Itävalta, Slovenia, Saksa, Norja, Japani ja Puola) kanssa neljän vuoden periodilla. Silloin tämä projekti on ollut täysosuma.
– Tarkoittaa käytännössä sitä, että 2–3 suomalaista on finaalissa (toisella kierroksella) joka viikonloppu.
Ei vain Mika Kojonkosken show
Kojonkoski tuntuu olleen jatkuvasti läsnä suomalaisessa urheilukeskustelussa, mutta yllättyy hivenen itsekin, kun hän juonnetun osuuden jälkeen laskee STT:n toimittajan kanssa edellisestä hiihtoliittopestistä kuluneita vuosia.
Itävallan mäkimaajoukkueen jälkeen hän luotsasi Suomea kultaista loppusilausta vaille täydellisesti 1999–2002. Siitä on jo 20 vuotta, kun Kojonkoski lähti Norjaan nostamaan mäkikotkia siivilleen.
Onko kenttäväen tahto ollut saada Kojonkosken tapainen meritoitunut tekijä johtamaan paluuta menestysuralle?
– Viimeiset yli kymmenen vuotta on ollut kohtuullisen heikkoa menestystä, joten kenttäväellä on herkkyys ja halu muutokselle. Mitä olen keskustellut valmentajien kanssa, olen saanut poikkeuksellisen hyvän tuen. Ratkaisevaa oli myös se, että edelliset maajoukkuevalmentajat Lauri Hakola ja Janne Väätäinen pitivät sitä (lajijohtajan palkkaamista) oman jatkamisen edellytyksenä.
– Uskoisin, että suomalaisen mäkihypyn tekijät ovat isolla rintamalla pyrkimässä uuteen nousuun ja valmiit laittamaan lusikkansa yhteiseen soppaan. Nyt ei ole kysymys vain Mika Kojonkosken show'sta, vaan yhdessä haemme parempia tapoja toimia.
Mäkipuoli ja yhdistetty aikovat tiivistää yhteistyötä harjoittelun lisäksi myös välinekehityksessä, jossa Kojonkoski myöntää Suomen jääneen jälkeen.
– Kyse on muustakin kuin hyppyhaalareista, joihin keskustelu keskittyy. Välinekehitykseen liittyvät myös suksi, side, mono ja monoon laitettava kiila.
Valmentajan sielu ja solu
Hyvä kysymys, erittäin hyvä kysymys, kohteliaisuudet ja supliikit taitava Kojonkoski aloittaa vastauksiaan. Norjan jälkeen aika on kulunut Suomen olympiakomiteassa ja Kiinan olympiaprojektissa.
Onko lajijohtaja enemmän kauluspaita vai tuulipuku päällä?
– Vähemmän olen kauluspaita päällä. Kiinan-projektissa huomasin, että mitä lähempänä olen tekemistä, sitä enemmän nautin. On mahdollista tehdä konkreettisia asioita ja muutosta. Siinä tuli uudestaan esiin, että minun sielu ja solu ovat valmentajan sielu ja solu, Kojonkoski avasi havaintojaan.
Kojonkoski ei aio jähmettyä "toimistokerrokseen".
– Yhteisten keskustelujen jälkeen päädyttiin lajijohtajan rooliin, joka on kädet savessa -lajijohtajan rooli. Yritän kädet savessa auttaa meidän valmentajia ja olla tuulipuku päällä.