Mies sai elinkautisen vankeusrangaistuksen murhattuaan vaimonsa viime syyskuussa ja yritettyään lavastaa tapahtuman itsemurhana tehdyksi hirttäytymiseksi. Tekninen tutkinta kuitenkin katsoi miehen kertomuksen mahdottomaksi.
Nainen ja mies olivat olleet aviossa miehen mukaan 11 vuotta, ja heillä oli yhteiset 4- ja 7-vuotiaat lapset.
Todistajien kertomukset pariskunnasta olivat ristiriitaisia. Toiset kertoi parisuhteen laadun olleen hyvä ja miehen naisesta huolehtivainen, toiset taas kuvailivat miestä alistajaksi, joka pahoinpiteli naista.
Naisella kerrottiin olleen myös henkisiä ongelmia, jotka alkoivat sen jälkeen, kun hänen isänsä ammuttiin Irakissa. Niiden pahenemisesta ja syistä todistajat kertoivat eri tavoin.
Ei kertonut lapsilleen äidin kuolemasta
Miehen kertomuksen mukaan hän oli aamulla palannut viemästä lapsiaan päivähoitoon ja kouluun, kun oli löytänyt vaimonsa katosta hirttäytyneenä. Hän kertoi ottaneensa vaimonsa irti ja todenneen tämän kuolleeksi.
Pelättyään tulevansa syytetyksi henkirikoksesta hän kertoi lukinneensa ruumiin huoneeseen, hakeneen lapsensa ja lähteneensä Irakiin, jonne matka oli jo suunniteltuna.
Mies oli pantannut pariskunnan omaisuutta, ottanut pikalainoja ja nostanut rahavaroja pankkitileiltä matkan rahoittamiseksi. Mies oli myös käytellyt naisen puhelimia tämän kuoleman jälkeen esiintyen puolisonaan. Vasta Irakiin päästyään hän oli soittanut sisarelleen ja kertonut vaimonsa tehneen itsemurhan.
Mies palasi Irakista vasta lähes pari kuukautta myöhemmin tietäen poliisien haluavan kuulla häntä.