Hiihtovalmentaja Walter Mayer (kuvassa) muistetaan Itävallan noususta ampumahiihdon ja maastohiihdon huipulle, mutta myös maan kenties häpeällisimmistä tahroista näissä lajeissa.
Maassa, jossa alppihiihto ja mäkihyppy hallitsevat talviurheilun otsikoita, Mayer nosti Itävallan urheilijat odottamattomiin saavutuksiin ampumahiihdossa ja maastohiihdossa. Hän työskenteli ensin valmentajana ja myöhemmin Itävallan hiihtoliiton teknisenä johtajana.
Itävaltalaiset juhlivat miesten 4x10 kilometrin hiihtoviestin voittoa kotimaisemissaan Ramsaussa vuonna 1999, kun he kepittivät mahtavan Norjan viestin viime metreillä. Vuoden 2002 olympialaisissa Salt Lake Cityssä itävaltalaiset saivat miesten 30 kilometrin kullan ja hopean. Kaksoisvoiton veivät Christian Hoffmann ja venäläissyntyinen Mihail Botvinov, jotka nousivat mitaliasteikolla sijan ylöspäin Espanjan Johann Mühleggin dopingkäryn ansiosta.
Ampumahiihdossa Wolfgang Rottmann voitti Itävallan ensimmäisen kultamitalin MM-tasolla, kun hän juhli normaalimatkalla vuonna 2000. Kaksi vuotta myöhemmin oli Wolfgang Pernerin vuoro tehdä historiaa, sillä hänen sprinttipronssinsa oli maan ensimmäinen olympiamitali ampumahiihdosta.
Alamäki alkoi Salt Lake Citystä
Vaikka Salt Lake Cityn kisat olivat menestyksekkäät, ne merkitsivät myös tuhon alkua. Itävaltalaisten majoitustiloja putsannut siivooja löysi tiloista veripusseja ja ruiskuja sen jälkeen, kun joukkue oli matkannut kisoista kotiin. Löydöt viittasivat siihen, että itävaltalaiset olivat käyttäneet veridopingia.
Kansainvälinen olympiakomitea KOK ei jäänyt toimettomaksi, vaan sulki Mayerin olympiakisoista vuoden 2010 Vancouverin kisat mukaan lukien. Kansainvälinen hiihtoliitto FIS antoi Mayerille ensin elinikäisen toimitsijakiellon, mutta lyhensi sen myöhemmin kymmeneen vuoteen.
Vuonna 2004 Mayer voitti oikeustaistelun Itävallan hiihtoliittoa vastaan ja sai uudelleen työpaikan liitosta. Viime vuonna oli uuden oikeusratkaisun vuoro, ja FIS joutui maksamaan Mayerille korvauksia toimitsijakiellosta.
Tapaukset osoittavat, että suorasanainen Mayer on taistelija. Samanlainen hän oli jo hiihtourallaan. Kun häntä ei nimetty vuoden 1980 olympiajoukkueeseen, hän todisti kuntonsa muutamaa viikkoa myöhemmin voittamalla perinteisen Vasaloppet-hiihdon Ruotsissa.
Menneisyys varjona Torinossakin
Menneisyys varjosti Mayeria myös Torinon kisoissa, joissa Italian poliisi ja antidopingviranomaiset tekivät lauantaina etsinnän itävaltalaisten hiihtäjien ja ampumahiihtäjien majoitustiloihin. KOK:n lääketieteellisen johtajan Arne Ljungqvistin mukaan Mayerin läsnäolo kisoissa laittoi ratsian käyntiin.
- Itävalta on herättänyt epäilyjä Salt Lake Cityn kisoista lähtien. Heidän on turha väittää, että ratsia ja siihen liittyneet dopingtestit olivat tarpeettomia, Ljungqvist kommentoi.
Itävaltalainen hiihtojohto vakuutti aluksi, että Mayer oli kisoissa yksityishenkilönä. Myöhemmin he myönsivät, että tämän läsnäolo kisoissa oli tiedossa.
Mayer ei helpottanut asemaansa sunnuntai-iltana, kun hän kolaroi poliisiauton kanssa Itävallan eteläosissa. Mayer yritti pakoon välttääkseen rutiinitarkastuksen, koska oli humalassa. Jupakka maksoi hänen työpaikkansa.
- Näin käyttäytyvä ihminen ei voi enää olla roolimalli. Me puolustamme omiamme, mutta joskus mitta tulee täyteen. Tuollainen käytös ei ole hyväksyttävää, Itävallan hiihtoliiton puheenjohtaja Peter Schröcksnadel sanoi.
Mayeria odottaa Italiassa rikostutkinta epäiltynä dopingrikkomuksista. Itävallassa hän joutuu vastaamaan epäilyihin liikennerikkomuksista ja virkavallan vastustamisesta.
(MTV3-STT-DPA)