Marjan rakkaus (L'Amore di Marja)

Viimein saadaan Suomeen suomalais-italialaisen Anne Riitta Cicconen ohjaama Marjan rakkaus (L'Amore di Marja), joka sai ensi-iltansa Italiassa jo vuonna 2002. Elokuvan nimiosassa nähdään suomalaistähti Laura Malmivaara.

Eletään 1970-lukua. Kaunis vaaleaverikkö Marja on viettänyt italialaisen aviomiehensä Fortunaton (Vincenzo Peluso) kanssa huoletonta hippielämää Suomessa. Tarinan alussa Marja, Fortunato ja heidän kaksi tytärtään muuttavat miehen kotikonnuille Sisiliaan. Fortunaton mielestä pariskunnan on korkea aika kasvaa aikuisuuteen ja unohtaa villien vuosien hömpötykset.

Helpommin sanottu kuin tehty. Rakkauden ja vapauden aatteet ovat juurtuneet syvälle Marjan sieluun, eikä hän voi ymmärtää miehessään tapahtunutta muutosta. Äärikonservatiivisessa Sisiliassa nuoren vaimon vapaamielisyyttä ei katsota hyvällä. Paheksunta ja juoruilu alkavat salakavalasti murentaa Marjan itsetuntoa ja mielenterveyttä. Isän vieraantuessa perheestä joutuvat lapset, Alice ja Sonia, yhä kiinteämmin mukaan Marjan sairauden syövereihin.

Marjan rakkaus on ollut Cicconelle syvästi henkilökohtainen työ. Hän on omistanut elokuvan omalle äidilleen. Elokuva tutkii tuttuja teemoja: rakkautta kahden erilaisen kulttuurin ristipaineissa, unelmia ja niiden tuhoutumista. Marjan sidos mieheen ja lapsiin on viimeiseen asti uhrautuva, hänen itsensä kannalta jopa vahingollinen. Kovimman osan vanhempien ajattelemattomuudesta kantavat viime kädessä silti aina lapset. Lasten rooleissa nähdään Erika ja Annika Lepistö (Alice ja Sonia pikkutyttöinä) sekä Veronica Visentin ja Sara Filizzola Hartmann (Alice ja Sonia aikuisina). Vaikka kaikki edellämainitut suoriutuvat rooleistaan kerrassaan kiitettävästi, kiinnittyy erityishuomio Erika Lepistöön, jonka huolehtivainen Alice kantaa elokuvan alkupuoliskoa hienosti hennoilla hartioillaan.

Meikäläisittäin mielenkiintoisin osatekijä on Laura Malmivaaran roolisuoritus. Malmivaara antautuu tehtävään täysillä ja onnistuu vaikeassa osassaan sangen hyvin. Vaikea se on nimenomaan siitä syystä, että ylilyönnit ovat enemmän kuin todennäköisiä tarinoissa, missä konservatiivinen macho-Etelä taittaa peistä pohjoisen tasa-arvoajattelun kanssa. Sitä vaaraa Ciccone on välttänyt viimeiseen asti, tosin ehkä liiankin kanssa.

Askeettisen Sisilian ja metsäsuomalaisuuden rinnastaminen synnyttää elokuvan parhaat visuaaliset oivallukset. Ne jäävät mieleen pitkäksi aikaa elokuvan jälkeen. Käsikirjoitus ei jaksa kantaa loppuun asti, ja eräät avainkohdat jäävät liian avoimiksi. Mm. Marjan ja Fortunaton liiton vaiheet ja kohtalo pysyvät kysymysmerkkeinä. Ajan kuluminen ei sekään suju kyllin jouhevasti, kaikkein vähiten päähenkilöiden kasvoilla. Nuoren ja kauniin vanhentaminen on toki vaikeaa, mutta edes jonkinlaista "ikänäköä" olisi voinut tavoitella etenkin juuri pääpariskunnan kohdalla.

Marjan rakkaus on ennenkaikkea koskettava ja mielenkiintoinen kertomus äidistä ja hänen kahdesta erilaisesta tyttärestään. Kolmea vahvaa naista yhdistää usko mielikuvituksen kätkettyyn, ihmeelliseen maailmaan. Ehkä se on sitä metsäsuomalaisuutta parhaimmillaan.

Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: FS Film