Ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräisen taustajoukot ovat hintelämmät kuin vastustajilla.
Esimerkki kesäisestä ampumaharjoituksesta kuvaa tilannetta.
- Maalaan itse taulut. Vien paperitaulut, tuuliviirit ja ampumamatot paikoilleen. Sitten tuon poikaystävän kaukoputken taakse katsomaan osumia, Mäkäräinen kuvailee naureskellen harjoituksiaan.
- Tähän kaikkeen menee hirveästi aikaa ja energiaa. Sanonkin, että pääsen leireille huilaamaan, koska siellä on valmentajat huolehtimassa asioista. Minun ei tarvitse kuin ilmestyä radalle ja keskittyä harjoitteluun.
Mäkäräisen vastustajat harjoittelevat tehokkaasti läpi vuoden.
- Lajin suurmaissa asiat on järjestetty niin, että se on kuin olisi leirillä koko ajan.
Ampumahiihto on joukkuelaji
Harjoittelu lajin yksinäisenä tähtenä on muutenkin haastavaa. Harjoitusvastus on etsittävä ulkomailta.
- Tarvitsen kovia treenikavereita. Täytyy pitää suhteita yllä, jotta pääsisin mukaan ulkomaisten kilpakumppaneiden leireille.
Mäkäräinen harjoitteli viikon norjalaisten kanssa joka kesä 2009-2011.
Palapeli osoittaa, että ampumahiihto on joukkuelaji.
- Pitää olla valmentajat, huoltajat, hierojat ja muut. Ei urheilija yksin pysty mitenkään pärjäämään, Mäkäräinen selvittää.
Resurssit Suomessa ovat kuitenkin minimissä.
- Eilen vertailin joukkueiden henkilökuntaa, ja voi, voi, miten pieni joukkue me olemme, Mäkäräinen naurahtaa.
Hän sanoo silti sopeutuneensa ja tottuneensa ampumahiihdon suomalaiseen arkeen.
- Enhän minä voi yhtäkkiä saksalaiseksi tai norjalaiseksi muuttua.