Näyttelijänä mainetta niittänyt Outi Mäenpää ilmaisee nyt tunteitaan estradin sijaan paperilla. Esikoisteoksensa kirjoittanut Mäenpää käsittelee runoissaan rakkautta rajuna ja rujona luonnonvoimana.
Näyttelijä ja ilmaisukouluttaja Outi Mäenpää (s.1962) elää kuten saarnaa. Räväkkänä ja sanavalmiina naisena tunnettu Mäenpää sanoo vihaavansa lokerointia ja haluavansa rikkoa rajoja. Tämän hän osoittaa todeksi runokirjallaan Naarassika, joka tuo esiin uudenlaisen, kirjoittavan Mäenpään.
- Olen vahvasti sitä mieltä, että monet meistä tyrmäävät turhaan omia ideoitaan ja kaventavat maailmaansa. Mikään pelko tai kateus tai kilpailu ei saisi estää muuttumasta ja rikkomasta rajoja. Itse huomaan toisinaan kaipaavani tuttujen kuvioiden rikkomista, se sopii minulle, Mäenpää pohtii.
Mäenpää löysi uuden kanavan luovuudelleen runoista, joista kehkeytyi kokoelma Naarassika. WSOY:n julkaisema kirja saa Mäenpään silminnähden ylpeäksi, mutta hän sanoo tunnustavansa silti tosiasiat.
- Tiedän päässeeni jonon ohi, koska olen julkisuuden henkilö. En ole niin naiivi, ettenkö tietäisi sen vaikuttaneen julkaisemispäätökseen. Sehän minua vähän huolestuttaakin – entä jos runot ovat surkeita ja häpäisen itseni? Toisaalta koulutan työkseni ihmisiä vapautumaan epäonnistumisen pelosta, joten mitä tässä turhia stressaamaan. Elämässä pitää ottaa riskejä!
Omat ja vieraat kokemukset
Naarassian runot kuvaavat rakkauden kaaren aina ihastumisesta ja rakastumisesta katkeraan eroon. Mäenpää kirjoittaa arkisen tutuista tilanteista – äidin unettomista öistä, kuukautisista, Tallinnan risteilystä – mutta myös kaipauksesta, yksinäisyydestä ja vanhemmuudesta. Mäenpää myöntää kirjoittaneensa osin sydänverellä.
- Käsittelen runoissa aika paljon avioeroa. Omasta erostani on nyt aikaa seitsemisen vuotta, ja aika tuo sopivasti etäisyyttä. Jos tällaisen kirjan työstäisi heti eron jälkeen, se olisi vain oksennus omista tapahtumista. Vuodet tuovat perspektiiviä, uusia sävyjä ja huumoriakin mukaan teksteihin.
Naarassika ei ole vielä kiinnittänyt kriitikoiden huomiota ja Mäenpää sanookin janoavansa palautetta.
- En ole nähnyt vielä arvosteluja ja se mietityttää. Ehkä kriitikot pitävät minusta näyttelijänä niin paljon, että jättävät kirjan hienotunteisesti käsittelemättä. Eräs lukija tuli tosin kertomaan minulle, että eli juuri samanlaisessa tilanteessa kuin pariskunta runossani Sopimus. Se lämmittää mieltä, että joku kokee runon kuvaavan juuri hänen elämäänsä.
Omien runojensa herra
Mäenpään runokirja päätyi kustantajalle puolivahingossa. Mäenpää tarjosi julkaistavaksi yhdessä muiden naisnäyttelijöiden kanssa kirjoittamaansa novellikirjaa, mutta se ei vakuuttanut kustantajia. Sen sijaan Mäenpään kustannustoimittajalle näyttämät proosarunot herättivät kiinnostusta.
- Siitä se lähti, vähän kuin vahingossa. Nautin suunnattomasti kirjoitusprosessista! Näytellessä joutuu ja toki saakin kuunnella muiden näkemyksiä, ja ohjaaja vastaa kokonaisuudesta. Nyt sain aivan itse päättää mitä kirjoitan, ja hioa loputtomasti sanoja. Tästä hommasta puuttui myös se valtava taloudellinen vastuu, joka painaa ison elokuvan pääosan esittäjän harteita. Jos elokuva floppaa, tappiot voivat kaataa firmoja ja aiheuttaa työttömyyttä. Nyt ei ollut sitä pelkoa.
Kaukana kirjailijasta
Outi Mäenpää iloitsee uudesta ilmaisukeinostaan runoista, mutta kavahtaa kuullessaan kirjailija-tittelin.
- En missään nimessä pidä itseäni kirjailijana, vaan näyttelijänä, joka työstää tunteitaan nyt vain eri kanavan kautta. Tiedän, ettei kokoelma ole kaikkea sitä mitä se olisi voinut olla, sillä pidin jääräpäisesti kiinni näkemyksestäni. Olisin voinut tehdä valintoja ronskimmalla kädellä ja saada kirjasta eheämmän kokonaisuuden, mutten halunnut. Mielestäni kirjan pitääkin olla juuri niin rosoinen ja rikkinäinen kuin useimmat meistä ovat rakkauden jäljiltä. Halusin, että tekstit tuovat esille naisen elämän eri puolet, vaikka sitten kömpelöstikin kirjoitettuna.
Kirjoittamisessaan hyvään vireeseen päässyt Outi Mäenpää empii jatkon suhteen. Palautteen puute saa pohtimaan, kannattaako kirjoittamista jatkaa.
- Jos joku saa minut vakuuttumaan siitä, että on löytänyt kirjasta jotain olennaista, niin sitten yritän kirjoittaa vielä lisää. Täytyy tunnustaa, että olen jo työstänyt joitakin novelleja. Hahmotan niiden avulla usein roolihahmojani näyttämölle tai filmille. Tai jospa minä jätänkin kirjoittamisen sikseen ja muutan Kemiön saarelle kasvattamaan lampaita. Mene ja tiedä, Mäenpää nauraa hersyvästi.
MTV3