Elokuussa 1993 kadonneen Maarit Haantien on arveltu joutuneen Hausjärven hiekkakuoppasurmaajan uhriksi. MTV:n Viimeksi nähty -vodcastissa uutisankkuri Kirsi Alm-Siira ja rikostoimittaja Päivi Hannula perehtyvät unohdetun katoamistapauksen taustoihin.
40-vuotias riihimäkeläinen Maarit Irmeli Haantie katosi Järvenpäässä perjantaina 13. elokuuta 1993. Hän oli lähtenyt avopuolisonsa ja kolmen pariskunnan tuttavan kanssa juhlimaan suositun ravintola Zapatan yksivuotissyntymäpäiviä.
Maarit valmistautui iltaan huolella. Päivällä hän kävi kampaajalla, joka värjäsi punertavista hiuksista kastanjanruskeat. Ennen lähtöä hän puki ylleen siniset farkut, mustan paitapuseron, farkkutakin ja bootsit.
Matkaan lähdettiin ennen iltakuutta. Kutsu tilaisuuteen oli Maaritin avopuolisolla, joka oli ollut remontoimassa ravintolan tiloja. Maarit olisi avec. Kysymysmerkkinä oli, miten seurueen muut jäsenet pääsisivät sisään juhliin, joihin moni muukin haluaisi, sillä tarjolla oli muun muassa ilmaista alkoholia.
Zapatassa selvisi, että vain seurueen kuskiksi lähtenyt nainen pääsisi Maaritin ja avopuolison lisäksi sisään. Kaksi autossa ollutta riihimäkeläismiestä päätti lähteä toiseen järvenpääläisravintolaan, lähistöllä sijaitsevaan Sir Winstoniin.
Maarit ei viihtynyt kauaa Zapatassa. Hän päätti lähteä vilkaisemaan, mitä tuttaville kuului Sir Winstonissa. Hän ajatteli, että palaisi jonkin ajan kuluttua vielä Zapataan.
Viimeksi nähty -vodcast
Viimeksi nähty -vodcastissa uutisankkuri Kirsi Alm-Siira ja rikostoimittaja Päivi Hannula käyvät läpi Suomen tunnetuimpia katoamismysteereitä. Katso kaikki jaksot nyt MTV Katsomosta.
Zapataan palatessa esteeksi tuli kuitenkin Maaritin humalatila. Portsari ei päästänyt häntä enää takaisin sisälle, ja Maaritin oli jäätävä ulkopuolelle selvittelemään päätään.
Aikaa kului, ja jossain vaiheessa ravintolan vahtimestari kävi huikkaamassa Maaritin miehelle, ettei Maarit enää jaksaisi odotella vaan lähtisi kotiin. Sinne pääsisi junalla päärataa pitkin.
Avopuoliso ei lähtenyt perään vaan jatkoi iltaa Zapatassa. Maaritista ei enää kuulunut.
Lähtikö Maarit juna-asemalle?
Lähdön tarkka kellonaika ei ole tiedossa. Siitä, minne Maarit suuntasi, ei ole ainuttakaan havaintoa.
Todennäköisimmin Maarit käveli muutaman sadan metrin matkan Järvenpään rautatieasemalle, jossa sijaitsi myös taksiasema. Junat Riihimäelle lähtivät laiturilta, jolle oli kuljettava alikulun kautta. Laiturin vieressä oli parkkipaikka.
Samalta laiturilta tuntemattomaksi jäänyt mies oli kolme vuotta aiemmin poiminut kyytiinsä Helena Meriläisen, joka oli joutunut silmittömän pahoinpitelyn uhriksi Hausjärvellä sijaitsevilla hiekkakuopilla.
Kun Maaritia ei kuulunut kotiin seuraavana päivänä, läheiset huolestuivat. Nuoresta iästään huolimatta Maarit oli tullut kolme vuotta aikaisemmin isoäidiksi, ja hänen oli tarkoitus hoitaa tyttärensä poikaa.
Huolimatta runsaasta alkoholinkäytöstään Maarit oli hoitanut isoäidin tehtäviään tunnollisesti. Läheiset aavistivat heti, että jotain pahaa oli tapahtunut. Avopuoliso yritti tehdä Riihimäellä katoamisilmoituksen saman tien, mutta sitä ei suostuttu kirjaamaan. Ehkä poliisi arveli, että Maarit olisi lähtenyt ryyppyretkelle ja palaisi kyllä. Se oli katoamistutkintakannalta kohtalokas virhe.
Poliisin tutkintamateriaalista käy ilmi, että katoamisilmoitus kirjattiin virallisesti vasta kuukauden kuluttua. Havainnot Maaritin liikkeistä jäivät saamatta.
Olkalaukku löytyi Hyvinkäältä
Kahden ja puolen viikon kuluttua katoamisesta eli 31. elokuuta 25 kilometrin päässä sijaitsevan Hyvinkään poliisilaitoksen löytötavaratoimistoon tuotiin mustanruskea olkalaukku. Se oli löytynyt ravintola Martinasta Hyvinkäältä.
Siellä oli Maaritin lompakko, osoitekirja sekä 228 markkaa ja 60 penniä rahaa, nykyrahassa noin 60 euroa. Sellaisella summalla olisi päässyt ainakin Hyvinkäältä kotiin Riihimäelle. Ilman rahoja Maarit oli joutunut todennäköisimmin pummaamaan kyytiä.
Poliisi oli myöhemmin syksyllä yhteydessä ravintola Marinaan. Eräs tarjoilija oli sattumalta pannut merkille, että laukku oli tosiaan jäänyt tummatukkaiselta naiselta, joka oli tullut ravintolaan yksin. Nainen oli myös tarjoilijan mukaan lähtenyt ravintolasta yksin, kun hänet oli poistettu liiallisen päihtymyksen takia.
Tarkempaa tietoa tästä ainoasta silminnäkijähavainnosta ei ole, sillä tarjoilijaa ei kutsuttu kuulusteluun. Kun näin olisi parin vuoden päästä haluttu toimia, ravintolassa ei enää muistettu, kuka havainnon oli tehnyt, ja työvuorolistatkin tuolta ajalta olivat hävinneet.
KRP kiinnostui nopeasti
Maaritin kadotessa keskusrikospoliisi oli jo parin vuoden ajan selvittänyt Hausjärven hiekkakuoppiin liittyvää kokonaisuutta. Kun Maaritin katoaminen kirjattiin, keskusrikospoliisin tutkijat kiinnostuivat. Oliko tässä jo niin kutsutun Järvenpään sarjamurhaajan kolmas uhri?
Hausjärven hiekkakuopat sijaitsevat syrjässä. Paikan löytämiseksi tarvitaan paikallistuntemusta.
Tutkinta naisia jahtaavasta rikollisesta oli käynnistynyt toukokuussa 1991, kun Järvenpäässä liikkunut 28-vuotias Tuula Lukkarinen oli löytynyt murhattuna Hausjärveltä.
Tutkinnan yhteydessä selvisi, että marraskuussa 1990 väkivallan kohteeksi samalla seudulla oli joutunut myös 39-vuotias Helena Meriläinen, joka oli onnistunut pakenemaan teräaseen kanssa kimppuun hyökännyttä miestä. Meriläinen oli noussut miehen kyytiin Järvenpään rautatieasemalla.
Uhreja yhdisti moni asia, muun muassa runsas alkoholin käyttö, tumma hiusten väri ja se, että kaikki olivat olleet Järvenpäässä ja pyrkineet Riihimäelle.
Tuntomerkkien, Järvenpäässään yöelämän ja Riihimäen lisäksi ei kuitenkaan ole näyttöä, joka sitoisi Maaritia tapaukseen. Poliisi on tutkinut tapausta tavallisena katoamisena henkirikoksen sijaan.
Neljäskin tapaus
MTV:n Rikospaikka -ohjelma kertoi keväällä 2017, että kyse on mahdollisesti jopa neljän rikoksen sarjasta. Vuonna 1989 30-vuotias nainen oli poistunut Järvenpäässä sijainneesta ravintolasta. Paikalle oli saapunut autokyytiä tarjonnut mies. Matka oli lopulta päätynyt metsäalueelle.
Naista ei ole pystytty kuulustelemaan, sillä tieto tapauksesta saatiin naisen äidin kautta. Nainen oli jo edesmennyt, mutta hän oli maininnut tapahtuneesta äidilleen ennen kuolemaansa.
Tutkinta pysähdyksissä
KRP on kuulustellut vuosien mittaan monia miehiä epäiltynä Tuula Lukkarisen murhasta, mutta tekijää ei ole löytynyt. Poliisi on arvioinut, että tekijällä on täytynyt olla paikallistuntemusta radanvarsikaupungeista sekä Hausjärveltä.
Maarit Haantien tapaukseen ei ole vuosien aikana tullut kuin muutamia vihjeitä.
Edellisen kerran tutkinta aktivoitui vuonna 2017, jolloin poliisi sai vihjeen Hausjärvellä sijaitsevasta syrjäisestä metsähaudasta. Maaritin sijaan haudasta löytyi neljä sisällissodan aikaista vainajaa.
Kaksi neljästä voitiin tunnistaa. Toinen vainajista oli vuonna 1893 syntynyt Karl Ivar Stenroos ja toinen vuonna 1903 syntynyt Niilo Johannes Lindqvist. He olivat kuollessaan 24- ja 15-vuotiaita. He kuolivat mahdollisesti huhtikuussa 1918 Hausjärven taisteluissa.
Maarit Haantien katoamisen nykyinen tutkinnanjohtaja Jan Aarnisalo KRP:stä sanoo, ettei asiassa ole ilmennyt vuosikausiin mitään uutta, eikä kokonaisuutta tutkita nyt aktiivisesti.
