Lumiset liikennemerkit ovat aiheuttaneet keskustelua tällä viikolla niin perinteisessä kuin sosiaalisessakin mediassa. Jos nopeusrajoitusta ei voi todeta liikennemerkistä, onko autoilijan vika, jos hän ajaa ylinopeutta?
Poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja, ylikomisario Dennis Pasterstein on tällä viikolla asetettu mediassa napit vastakkain Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professorin Matti Tolvasen kanssa. Taustalla on sosiaalisessakin mediassa käyty keskustelu siitä, kuka on vastuussa, mikäli nopeusrajoitusta ilmaiseva liikennemerkki on lumen peitossa, ja kuljettaja ajaa tämän seurauksena ylinopeutta.
Pasterstein ja Tolvanen kertovat yhteisessä tiedotteessaan keskustelleensa asiasta kahden kesken.
– Mediassa on viime päivinä kirjoiteltu liikennerikoksista ja lumisista liikennemerkeistä tavalla, jossa mielipiteemme ja lausumamme on asetettu vastakkain, ja väitetty, että olisimme eri mieltä kuljettajan vastuuseen ja liikennemerkkien havaittavuuteen liittyvissä asioissa, medialle lähetetyssä tiedotteessa kerrotaan.
– Keskustelimme uutisoinnista puhelimitse ja päätimme laatia tämän tiedotteen, jotta asiassa saataisiin julki näkemyksemme ilman toimittajan tekemiä tulkintoja.
Pasterstein ja Tolvanen päättivät myös avata mediassa esitettyjä väitteitä ja kertoa tienkäyttäjille, kuinka näkymättömissä olevien liikenneopasteiden kanssa tulisi toimia.
– Viranomaiset ovat rikosprosessissa puolueettomia, eikä kukaan halua että tienkäyttäjät hyväksyvät rikesakkoja sen takia etteivät ymmärrä miten tieliikenne- ja rikoslain säännöksiä tulisi tulkita.
Jotta lehdissä esitetyt näkemykset tulisivat ymmärretyiksi, on Pastersteinin ja Tolvasen mukaan ensin syytä kiinnittää huomiota viranomaisten rooleihin rikosprosessin eri vaiheissa:
Esitutkintaviranomaisena poliisi pyrkii selvittämään mitä on tapahtunut. Jos on ilmiselvää, että liikennemerkki ei ole ollut nähtävissä tai muutoin kuljettajan tiedossa, poliisi poistaa kuljettajalle lähetyn rikesakon. Vaikka liikennemerkki olisi täysin lumen peitossa, tulee asiassa kuitenkin arvioida myös sitä, onko kuljettaja tiennyt liikennemerkin osoittamasta kiellosta tai määräyksestä.
Tällainen tapaus voisi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun tieosuus on kuljettajalle erityisen tuttu, kuten kotikatu tai muu vastaava paikka. Jos jää epäselväksi, onko liikennemerkki ollut havaittavissa tai muuten kuljettajan tiedossa, poliisi hankkii asiassa saatavilla olevan selvityksen ja lähettää tapauksen syyttäjälle arvioitavaksi.
Syyttäjä puolestaan arvioi poliisin suorittaman tutkinnan perusteella, onko kuljettajan todennäköistä epäillä syyllistyneen tekoon josta tätä epäillään. Lopulta syyttäjän vaatiessa kuljettajalle rangaistusta, tuomioistuin päättää mitä asiassa on pidettävä totena. Mikäli poliisi itse arvioisi näytön perusteella mitä on tapahtunut, ottaisi poliisi siis roolin joka kuuluu syyttäjälle ja tuomioistuimelle.
– Keskusteltuamme lumisiin liikennemerkkeihin liittyvistä kysymyksistä huomasimme, että toisin kun Iltalehdestä saatoitte lukea, olemme asioista samaa mieltä, Pasterstein ja Tolvanen päättävät tiedotteensa.